Olen jo kauan omistanut Pariisi aiheisen kalenterin ja tutkinut sen sivuja ja valokuvia, joita mies nimeltä Robert Doisneau on kuvannut.
Kuvat ovat tuntuneet niin kaukaisilta, surullisilta ja kylmiltä osaksi siksi, että Doisneau on kuvannut tilannekuvia, joita ei välttämättä tämän päivän Pariisissa näy. Osaksi siksi, että kuvat ovat mustavalkoisia ja eletään vuotta 1940-1960.
Vasta luettuani Hemingway:n Nuoruuteni Pariisi, joka sijoittuu lähelle noita vuosikymmeniä, olen alkanut ymmärtämään millainen paikka Pariisi loppujen lopuksi on ollut. Ankara, kylmä, köyhä. Ei siis ollenkaan sitä, mitä tämänpäivän perusteella voisi sanoa, mutta silti täynnä iloa, rakkautta ja elämää.
Hemingway:n kirjoitti, että ne olivat hänen parhaat ja onnellisimmat vuotensa. Ja uskon, että vaikka köyhyys ja kylmyys tuntuivat, saattaa Pariisissa olla sitä taikaa sittenkin - ollut jo vuosikymmenien.
Mélanie Laurent on ranskalainen näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja. Hänet tunnetaan erityisesti Quentin Tarantinon ohjaamasta elokuvasta Kunniattomat paskiaiset, mutta, Mélanie on myös loistava laulaja.
En vielä vähään aikaan sitten tiennyt neitokaisesta mitään, (voidaanko enää puhua neiti, kun lähestytään jo kolmenkymmenen vuoden ikää? nimim. ikuinen nuori...) kunnes sattumoisin törmäsin hänen kauniiseen lauluun En t'attendant.
Kaikki läheiseni tietävät ainakin, että olen ihan heikkona ranskalaisiin laulajiin, varsinkin kauniisiin ranskattariin, kuten mm. Vanessa Paradis, Émilie Simon, Charlotte Gainsbourg, Nouvelle Vague, Jane Birkin...Ranska, Pariisi, musiikki, ah...
Kaunisääninen laulaja levytti juuri ensimmäisen levynsä, jonka nimeä kantaa tuo kaunis kappalekin, "En t'attendant" ja on myönnettevä, että vaikka epäilyksiä näyttelijä - laulajista on aina, ei tämän levyn kuunneltuaan voi enää voi olla samaa mieltä, ainakaan Mélanie:sta.
Kiss, Pardon, Insomnie, Il fait gris, Papa... Koko levy täynnä kauniita kappaleita herkällä, heleällä ja kauniilla äänellä sovitettuna uppoaa minuun totaalisesti. Tästä tulee varmasti taas yksi niistä artisteista, joita kuuntelen - pitkään. Varsinkin Papa - laulu on jotakin niin herkkää, koskettavaa ja niin kaunista (Olisikohan taustaäänen lapsi itse Mélanie?).
Début - Fin. Alku - Lopetus. Kaunista.
Harmittelen usein itsekseni, (myös ääneen) miksi en opiskellut ahkerammin koulussa ranskaa, että osaisin puhua sitä sujuvasti tai edes ymmärtäisin kieltä... Myös harmitukseksi jää upeat ranskalaiset elokuvat (kuin myös tietenkin muidenkin maan, mm. espanja, italia) joita harvoin tulee elokuvateattereihin Suomeen, saati että niitä löytäisi DVD:nä (Okei, Blu-Ray:na) tai netistäkään niitä harvemmin löytää... Miksi, miksi, miksi.. Yhyy...
Ranskankieltä puhuvat ihmiset ovat seksikkäitä!!
Mélanie Laurent by Justin Cooper, Flaunt Fashion Magazine, 2010