perjantai 30. joulukuuta 2011

"Feather On My Pillow.."

Lupaan itselleni tai en - haluan vuodelta 2012 asioita, joita en ehtinyt 2011 tekemään niin usein tai paljon kuin olisin halunnut.

Vuosi 2011 on muutenkin ollut varsin tapahtumarikas, paljon uusia asioita, jotka ovat vaikuttaneet siihen millainen olen nyt - ja tulen olemaan. Elämänmuutokset - suuret ja pienet. Ihmissuhteet. 

Tammikuu alkoi hienolla Portugalin reissulla, mutta jo puoli välissä suru voitti. Ikävä. Minttu- koira poistui luontani, eikä sen jälkeen mikään enää ollut ennallaan.

Kevät koitti, koulu loppui ja niin loppui parisuhdekin. Samalla kaikki muuttui. Asunnonvaihdos, työpaikka. Arki oli erilaista. Mutta silti tuntui, kuin painava taakka olisi otettu pois. Seitsemän vuoden jälkeen sain vihdoin taas hengittää, ja olla se kuka todella olen. Elää elämää, jollaista sen halusin olla, ketään loukkaamatta.

Ei sillä, että elämä tästä helpommaksi olisi muuttunut. Ei tosiaan.

Kesän tultua huomasin miten läheisyydenkipeä ihminen voi olla. Sitä tarttuu ihmisiin, niihinkin joihin ei haluaisi. Olo on kuin kärpäspaperilla. Sitä haluaa tarttua kaikkiin kiinni, kerätä ihmiset ympärilleen ja pitää niistä kiinni - silläkin uhalla, että lopulta jää yksin.

Ihmissuhteet ovat nopeita ja kärsimättömiä. Niistä puuttuu aitous, niihin on takertunut niin kiinni, ettei osaa hengittää ja kun vihdoin ote löystyy, sitä huomaa miten (sekaisin) onneton on. Sitä on yrittänyt vakuuttaa itselleen, että uuden elämän voi löytää toisten kautta. Ei se mene niin. Vähitellen huomaa, että nekin uudet tuttavuudet, joita "tappoi" kärsimättömällä käytöksellään ovat menneet, niistä ei pystynyt enää pitämään kiinni, eikä se oikein olisi ollutkaan. 

Arki muuttui paremmaksi syksyllä. Uusi asunto, uusi työ, uudet työkaverit, uudet ystävät. Ja vaikka kaikki vanhakin oli mukana, uudet kuvioit piristävät. Syysmasennus ei iskenyt, ei ollut aikaa surra ja masentua, kun ympärillä tapahtui mielenkiintoisia asioita ja läheiset ihmiset jaksoivat olla kannustavia.

Talvea kohden, vuoden loppua ajatellen voi huokaista. Kaikki meni, niin kuin pitikin mennä. Jos se tarkoittaa että elän tässä ja nyt, olen onnellinen. Pitkään aikaan osaan olla itselleni rehellinen, luottaa, tehdä asioita joita en olisi aikaisemmin tehnyt. Tunnen itseni paremmin kuin aikaisemmin. 

Sanotaan että virheistä oppii - ei niistä opi, mutta niitä voi muuttaa. Jokainen virhe kaunistaa, sanotaan myös. En usko että elämää on helppo lähteä muuttamaan. Joku siinäkin toki onnistuu - itselleni se ei sopisi. Sen sijaan haluan elää hetki kerrallaan, ottaa vastaan sen palan, joka minulle tarjotaan, enkä ahmia liikaa. 

Tästä se lähtee... Vuosi 2012. Sitä mitä se tuo tullessaan - tuoko mitään - ei voi tietää, enkä haluakaan. Tässä hetkessä on oikeasti ihan kiva olla.


... and understanding.
Ja koska Uusi Vuosi on aina hyvä syy aloittaa kuuntelemalla hyvää musiikkia, tarjoan teille palasen... miehestä nimeltä Aaron.


Aaron Oliver Lee on artisti, jonka musiikissa huokuu herkkyys ja taide. Pianomusiikki iskee minuun siinä määrin, että luovuus tarttuu. Olen kirjoittanut kasoittain novelleja  vain kuuntelemalla Tchaikovsky:a, Chopin:a, Faure:a, samoin kuin Yann Tiersen:n Amelie soundtrack:a, koskettavampaa ja innostavampaa musiikkia saa hakea. Tietysti tämäkin on vain minun mielipiteeni.

Ja vaikka Aaron ei aivan klassista musiikkia teekään, ja modernius kuuluu, on se silti yhtä kaunista - kerta toisensa kuuntelun jälkeen.

Uusi levy The Last Snow löytyy jo spotify:sta (Glass Horses - kaunista, niin kaunista) mutta koska sitä ei vielä muualla ole, niin tässä esimakua - vai jälkimaku? - millaista miehen musiikki ylipäänsä on.


Feather On My Pillow.


Nauttikaa. Olkaa luovia 2012. 



kuva: weheartit

tiistai 27. joulukuuta 2011

"Rolling In The Deep"

Youtube on pullollaan hyviä laulajia, ja sitä kautta on myös monesta tullut tähti. Eikä siinä mitään pahaa ole, sieltä kun sattuu välillä löytämään laulajia, soittajia, artisteja jotka ovat alkuperäistä parempia.

Aivan kuten löytyy myös Adele:n hitti Rolling In The Deep - alkuperäistä parempi tai ei, niin kylmät väreet näistä ainakin saa.

Nuoria ja lahjakkaita laulajia on aivan liikaakin, kaikkia kun ei ehdi eikä pysty ihailemaan - vaikka haluaisikin.

Maddi Jane, 13 vuotias tyttö on ollut jo pitkään suosikkini. Loistava ja upea ääni ikäisekseen. Tähän samaan kastiin menee myös upeaääninen Noelle ja 16- vuotias lahjakas Brianna Jesme.



Vazquez Sounds on kolmen lahjakkaan sisaruksen luoma bändi, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Kun 10- vuotiaan Angie:n ääni kahjahtaa ilmoille, ei kylmiltä väreiltä voi välttyä. Tätä voisi kuunnella vaikka kuinka monta kertaa uudestaan ja uudestaan - ja uudestaan.



Helyyttävämpään kastiin menee ehdottomasti tämä 6- vuotias Alexa neitokainen, jota upeaääninen Jorge isä säestää. Yhdessä he ovat vallattoman suloisia eikä hymy voisi olla suurempi tätä kuunnellessa ja katsellessa. Alexa ei välttämättä vielä valloita äänellään edellisiä neitokaisia, mutta sitäkin enemmän suloisella olemuksellaan.



Mike Tompkins ei varmasti esittelyä kaipaisi, niin monesti mies on täälläkin blogissa vilahtanut, eikä ihme, mieshän on ihmerobotti. Kaikki äänet - kitarat, rummut, piano, kun sattuvat tulemaan miehen omasta suusta. Kuinka mahtavaa se on?



Rauhallisempaan menoon kannattaa valita ehdottomasti The Piano Guys. Miten tuo kappale voi enää  kuulostaa paremmalta...?



On biisistä toki tehty myös rankempiakin versioita. Varsinkin kun yhtye nimeltä Amyst teki kappaleesta scremo- version, ei Adele:kaan voinut enää kuin nauraa kappaleen ylivoimaiseen voimaan. Rock versioita on moni kokeillut - osa onnistunut, osa ei. Näihin lukeutuu kuitenkin useita hyviä, kuten The All Ways, Travis Ratledge.


Myös muita erilaisia versioita on tehty, mm. remixejä. Mike Posner teki biisistä menevämmän mutta säilyttäen silti sen luonteen ja herkkyyden.

Go Radio onnistui luomaan kappaleesta hieman rockimman ja tanssittavan. Tätä lisää, kiitos.


Ja sitten vihdoinkin oma suosikkini. Linkin Park - Chester Bennington on unelmieni mies, siitä ei ole varmaankaan kenelläkään epäilystä, ja se ääni. Ah... Antaisin mitä vain, jos Chester tulisi tähän ja nyt laulamaan minulle vaikka tämän laulun.

Olkaa hyvä. Linkin Park ja Rolling In The Deep.

torstai 22. joulukuuta 2011

"Inspired by Esme Wissels"

Kaunis nainen, upea tukka ja dramaattinen meikki, tarvitseeko muuta sanoa? Tykkään.

 Esme Wissels by Adriano Russo - A New Day




keskiviikko 21. joulukuuta 2011

"Joulukortit osa 2"

Joulumieltä ei oikein ole tahtonut löytyä tänä vuonna... keneltäkään. Yleensä tähän aikaan vuodesta huomaa ympärillään jonkinlaista hössötystä, mutta nyt... ei. Liekö sitten tuo ilma? Siellä paistaa ihanasti aamuaurinko, vaikkakin ilma on hieman sateinen. 

Lumi puuttuu, mandariinit eivät tuoksu eikä joulutorttujakaan ole tänä vuonna tullut leivottua kuin kerran - marraskuussa.

Onneksi sentään joulukortit lämmittävät mieltä. Omistan kortteja satoja... tuhansia? Ei sentään kuitenkaan satojatuhansia. Mutta paljon. Ja miksi? Koska rakastan kortteja. Usein ostan kortteja vain niiden kauneuden vuoksi, joskus sitten lähetän niitä eteenpäin ja toivon, että vastaanottajan päivä alkaa hymysuin.


Eilen kaupassa köydessä löytyi joulumieli - ainakin hetkeksi - kun kaupantäti hyräili joululauluja. Miesasiakas arvasi kyseessä olevan Joulumaa, kunnes toinen asiakas huikkasi kyseessä varmaankin kuitenkin olevan Jouluyö. Eihän siinä voinut kun naurahtaa yhdessä ja hyräillä kotimatkalla Joulumaata. 

Papaya Art on täällä ennenkin kuultu juttu. Kortit, kalenterit, kassit, laukut ja kaikki pieni ja suloinen lahjatavara löytyy sieltä. Ja mitä suloisempaa ja kauniimpaa on kuin lintuaiheiset kortit? Mitä? No, ei mitään... 














kuvat: Papaya Art

"Joulukortit osa 1"

Rakkaat ystävät, läheiset ovat lähetelleet ihania joulukortteja tänä vuonna. Itse olin vähän laiskempi (ja muka kiireinen) etten lähettänyt yhtäkään korttia. Mutta ehkä ensi vuonna.

Itse tehdyt kortit ovat ihania ja niissä huokuu lähettäjän lämpö ja ajatus. Askartelu on paitsi terapeuttista, se kertoo, että välittää. No, tässäkin asiassa olen vähän "laiska". Kovasti olen viime vuosina yrittänyt askarrella itse omat korttini, parhaina ajatuksina tietysti tehdä ne ympäristöystävällisesti, esim. kierrätysmateriaalista. Mutta hei, onko minulla ihan oikeasti tähän aikaa? (Onko sitä aina muka niin kiireinen?)

Jouluni alkaa yleensä siinä... 23 päivä. Sitä ennen tuskin edes huomaa, että Joulu on tulossa. Miten ihmeessä siis muistaisin laittaa joulukortit postiin ennen 15:sta päivää?

Ensi vuonna olisi kuitenkin tarkoitus laittaa joulukortteja, taas. Mutta ehkä vähän erilaisia kuin aina ennen. 

Hei! Missä on lumi? 

Mutta niihin kortteihin.

Jos joku on käynyt Forum:n kortti- ja lahjatavarakaupassa IdeaForumissa, tietää mistä tässä on kyse.

Liike on suorastaan houkutteleva ja ihana. Voisin asua siellä pienen hetken ja vain katsella kaikkia niitä kauniita kortteja, kalentereita, lahjatavaroita ja syödä sitä ihanaa joulutoffeeta (ystäväni ostaa joka joulu tätä lahjaksi, mutta oma suu voittaa lopulta).

Rudolf Koivu:n joulukortit ovat hyvin perinteisiä, löytyy vanhanaikaista tonttukorttia ja enkeliä. Ja sitten on joulureseptikortteja, jotka mielestäni ovat sekä hyödyllisiä, hauskoja että erilaisia. Ja joululauluilla kuvitettuja, joista saa irti perheen pienimmät ja vähän isommatkin, eikä joulupöydässä tule riitaa, kun pähkäillään miten sen varpusen jouluaamu oikein menikään.

Ja kuka sanoi, että tarvitsee lähettää jouluaiheinen kortti? Eikö erilaisuus ole juuri nyt muodissa?

Toivottavasti lähetitte läheisillenne ihania kortteja ja paljon joulumieltä. Ja vielä ehtii tehdä kortteja, niitä voi sitten laittaa vaikka lahjoihin tai viedä oikein kotiovelle asti.