keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Syntymäpäiväkutsu

Adriano Celentano - Susanna

Sette giorni a Portofino
più di un mese a Saint Tropez
poi m'hai detto "cocorito"
"non mi compri col patè..."
e sei scappata a Malibù
con un grossista di bijou!
Susanna, Susanna, Susanna, Susanna
mon amour.
E io, turista ticinese
tu regina di Pigalle
indossavi un pechinese
ed un triangolo di strass
ti ho detto "vieni via con me",
tu mi hai detto "sì"
io ti ho detto "ripasserò"
"ma no! monsieur, tu ne preoccupe pas, .ma vai!"
Susanna, Susanna, Susanna, Susanna
mon amour
Susanna, Susanna, Susanna, Susanna
mon amour
E ora sono sulle spese
in balia degli usurai
sovvenziono quattro streghe
per poi sapere dove stai
e tuo marito sta
Susanna Lyrics on http://www.lyricsmania.com
qui da me
che mangia e dorme come un re
Susanna, Susanna, Susanna, Susanna
dove sei
oh... oh... oh... oh...
Son tre mesi che ti aspetto
in quel solito bistrot
ho firmato un metro quadro
di cambiali agli usurai
ma più niente so di te
forse un giorno ritornerai...!
Susanna, Susanna, Susanna, Susanna
mon amour
Susanna, Susanna, Susanna, Susanna
mon amour
Susanna, Susanna, Susanna, Susanna
mon amour
io ti aspetto...
mon amour...

tiistai 25. syyskuuta 2007

Shoppailukielto!

Minulla on yksi ihan pieni pikkuriikkinen ongelma. Nimittäin, shoppailu. Kyllä, aion myöntää sen tässä ja nyt!

Rakastan shoppailua. Pidän siitä tunteesta, kun menen tuotteen kanssa kassalle ja myyjä sulloo tavarat kassiin. Oih, se tunne, kun pääsee kotiin ja voi sovittaa taas ostamiaan tuotteita (vaatteita, kenkiä) oman peilin ääressä.

Mutta se tunne, kun yrität tunkea uudet vaatteet kaappiin.

Iiiiiiiiiiiiiiiks!!!

Kaappi on täynnä, sinne ei mahdu mitään. Jos nykäiset siitä alhaalta, josta yhden paidan hiha roikkuu, koko kasa romahtaa päällesi.
Jos taas yrität avata tilaa ylhäältä, alimmaiset tipahtavat syliisi.

Siis missä vaiheessa olen ostanut kirkkaan raidallisen poolopaidan? Käytinkö sitä koskaan? Ebtä mistä nämä purppuraiset farkut on tulleet?
Nämäkin kengät ovat ihan liian suuret. Ja tämän laukun väritys ei millään sovi muiden vaatteiden ja kenkien kanssa yhteen.

Ymmärrän, kyllä. Shoppailun ihanuus vie mukanaan. On ihanaa kantaa eri liikkeiden kauppakasseja kaupungilla ja mennä liikkeestä toiseen. Shoppailu on ihanaa! Sitä kukaan tuskin voi kieltää.

Joten!

Olen tehnyt itselleni haasteen. Aion haastaa koko minuuteni shoppailukieltoon.
Kyllä, luitte oikein.
Eikä siinä vielä kaikki.
Shoppailukielto alkaa 1.10 ja loppuu 30.10.
Kyllä vain, kielto kestää siis KUUKAUDEN!

En ole täysin varma siitä mitä olen tekemässä, mutta... Vaatekaappini ja tiliotteeni ovat sitä mieltä että rajoitusta on tehtävä. Tämä on väistämätöntä.

Joten.. Eikun kiinni haasteeseen.

Aion myös haastaa mukaan SINUT. Kyllä, sinut ja kaikki tuttusi ja tutuntuttusi. Jos meitä on monta ehkä onnistun haasteessa.

Olen ajatellut ja järkeillyt tämänkin näin: Koska pian on taas Joulu (iiik, ihanaa) ja alkaa taas iiiihanat alet, niin nyt on hyvä aika rajoittaa shoppailua!

Joten... Ei enää shoppailuja.

Voitanko itseni? Ehkä, ehkä en. Lupaan pitää stressinomaista päiväkirjaa onnistumisestani (tai epäonnistumisesta)

Jotta tämä olisi hiukan helpompaa:
Kielto EI koske kosmetiikkatuotteita, hygieniatuotteita, sukkia/sukkahousuja eikä alusvaatteita.

Haastan nyt siis itseni ja kaikki tuttuni.

Onnea!!


Klikkaa ja tulosta! Haasta itsesi ja muut!

torstai 20. syyskuuta 2007

Näkymätön..

Huomasitko edes minua?
Vaikka vieressäsi istuin.
Kuuletko koskaan minua?
Vaikka korvaasi huusin.

Valot pois laitoit, vaikka
kirjaa edelleen luin.
Olinko näkymätön.
Etkö koskaan nähnyt minua?

Tiesitkö miltä se tuntui,
kun oven kiinni laitoit nenäni edestä.
Tunsitko miten sydämeni murtui,
kun sanoit lähteväsi.

Ymmärsitkö koskaan että tämä ei ollut totta?
Vaikka päiviä monta olikin, oliko ne tässä.
Voin vain hyvästellä...
... muistaa rakkaudella...

keskiviikko 19. syyskuuta 2007

Syksy

Syksy on taas, kylmä ja sateinen syksy.
Moni pitää syksystä vaikka se onkin synkkää ja masentavaa aikaa.
Päätin, että en masennu tänä vuonna. Syksyhän on oikeasti aika ihanaa aikaa.
Kaikki uusi alkaa.
"Mä päätin, että mun päälle ei sada, niin ei myöskään satanut!"
"Tänä syksynä mä alotan ainakin kaksi uutta harrastusta!"
"Tää syksy tuo mulle ihan uusia tuulia."
"Tää syksy on SE syksy!"
--------------------
Punaiset lehdet:
Kun syksy saapuu mä huomaan, punaisten lehtien välistä,
mä tiedän, mihin joudun, mä masennun
Ei lääke, ei lohtu, ei kukaan mua pelastaa,
siitä joudun kärsimään ikuisesti ainiaan

Mieleni mustaan punaisten lehtien välistä,
kuulen sen pienen äänen korvieni takaa
Miksi se kuiskaa, miksi ei uskalla
Takaisin se johtaa minut siihen mistä lähdinkin

(16.10.2006)

Pannari

4 dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria (tai enemmän)
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vanilliinnisokeria (tai paljon enemmän)
8 dl maitoa
3 munaa
100 g margariinia sulatettuna

Vispaa munat ja maito keskenään (niin että munia ei erota maidosta).

Lisää jauhot, sokeri, ja muut kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi.
Seisota taikinaa ½ tunita jos ehdit.

Sulata margariini ja kippaa taikinan sekaan.

Kaada taikina leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja paista keskitasolla
200-220 asteessa 30 - 45 min.

resepti on otettu: täältä

maanantai 17. syyskuuta 2007

Banaanipirtelö

Herkkupepun pirtelö

2 keskikokoista banaania
isoa pala vaniljajäätelöä
2 dl maitoa
4-6 jääpalaa

maanantai 3. syyskuuta 2007

Muuttunut mieli, puutunut kieli

Ihmisillä on mielipiteitä. Musiikista, taiteesta. Vaatemaku on toisilla toisenlainen. On mahdotonta tyydyttää kaikkia katsojia.
Se, mikä kuulostaa tai näyttää jonkun mielestä hyvältä, ei välttämättä toisen mielestä ole ollenkaan hyvä.

Taannoin juttelin kaverini kanssa musiikista, ja hän kertoi että Britney Spears on hyvä. Tuijotin suurilla silmilläni ja olin pyörtyä siihen paikkaan, en voinut siis uskoa korviani. Britney ei ole hyvä. Sanoin sen hänelle, ja hän selvästi loukkaantui, herkkää luonnetyyppiä kun kerran on.
No, seuraavalla kerralla kun tapasimme, n. 1kk kuluttua, päätin korjata tilanteen ja sanoin, että kuuntelin yhden Britneyn biisin, ja että se kuulostikin ihan hyvältä.
Neidillä vain oli jo mieli muuttunut, ja sanoikin kuuntelevansa enää vain Children of Bodomia. Olin taas lentää persuksilleni ja olin täysin mykistynyt.

Paineet kasvavat. Muoti muuttuu niin nopeasti, että kun ehdit ostaa jotakin hyvin muodikasta, on se jo seuraavana päivänä täysin out. 1/100 saattaa väittää jotakin hyvin epämuodikkaaksi, se riittää. En tiedä riippuuko se, kuka sanoo ja miksi sanoo ja miksi se on niin voimakas mielipide.
Ja mitä enemmän yrität näyttää muodikkaalta, hyvältä jokaisen silmissä, paineet vain kasvavat. Annas, kun menet kauppaan ja valitset täysin vääränlaisen paidan, niin sinut katsemurhataan.

Mutta eivät ne paineet mihinkään katoa, vaikka et niin kovasti yrittäisikään. Et välitä mitä muut sanovat, et välitä miltä näytät. On täysin sama, vaikka liikkuisit kaupungilla tuulipuku päällä tai sitten Dieselin farkut ja Guccin laukku olalla. Paineet ovat kovat.

Suomessakin on jo satoja blogeja, joihin voi rekisteröityä, ja luoda näköisesi profiilisivut. Muotisivut, musiikkisivut. On selvää, että kaikkia ei voi miellyttää omalla maullaan.
Siksi onkin tärkeää että juuri itse tietää miltä haluaa näyttää, mitä haluaa kuunnella tai nähdä. Tietää miltä itsestä tuntuu.

Juttelin ystäväporukan kanssa muodista, ja siitä miten vaikeaa on olla tyytyväinen itseensä saati sitten että muut olisivat kanssasi samaa mieltä. Muutama kertoikin, että pääasia että vaatteet on päällä. Toinen heti perään: "Usein tulee ostettua vaatteita, joita käyttää kerran, koska seuraavana päivänä joku julkistaa vaatimuksen, että sellaiset vaatteet täytyy heittää roviolle palamaan."

Monille itsetunto tuhoutuu muiden mielipiteistä. Tänä päivänä ihmisiä arvostellaan yhä enemmän ulkonäön ja esim. musiikkimaun perusteella.
Mutta varsinkin oman tietokoneen ääressä on varsin hauskaa arvostella muita, ja muiden mielipiteitä. Kun ei tunne toista, on helpompaa lähteä haukkumaan toista. Mutta sitten on niitä hellävaraisia arvostelijoita. Kuvassa on mekko ja antiikkinen tuoli: "Aivan ihana tuoli. Mekkokin on ihan ok!!"

Olen usein päättänyt, että en välitä muiden mielipiteistä, mutta silti se on niin hiton vaikeaa. Koska sitä haluaa näyttää myös mudien silmissä hyvältä. Monikaan ei voi väittää, etteikö välittäisi siitä mitä muut ajattelevat.
Tosin minulle on huomautettu muutamaakin otteeseen, että itsetuntoa riittäisi vaikka koko naapurustolle.
Kyllä ne pienet halveksuvat silmäykset silti kirpaisevat hetkeksi.

Yritän piiloutua pieneen pesääni kaikkini tyhmine vaatteineni ja kuuntelen vanhasta iPodistani Nuspirit Helsinkiä. Aivan yksin.

Itsetuntoni on hyvä.
Ainakin välillä.
Joka toinen päivä.


p.s. Niin ja tämäkin blogi on täysin turha ja epämuodikas. Lupaan lopettaa pian.