keskiviikko 1. lokakuuta 2014

"Kasvisruokapäivä"

"Tänään vietetään maailman kasvisruokapäivää. Sen viettäminen on helppoa: nauti ruoaksi herkullista kasvisruokaa, ja ajattele mukavia asioita. Teet samalla pienen hyvän teon eläinten puolesta. " suora lainaus Animalia.

Tänään tosiaan on lokakuun ensimmäinen päivä. Lokakuu. Mihin syyskuu katosi? Tänään laskettuun aikaan on enää neljä päivää. Samoin omiin syntymäpäiviin. Saanko ihanimman syntymäpäivälahjan ikinä, vai odotanko vielä seuraavat kaksi viikkoa tätä pikkukettua. Sen näkee ajallaan.

Tänään on myös kasvisruokapäivä. Ja samalla alkoi myös lihaton lokakuu. Siihen voi liittyä ainakin facebookissa. Animalian sivuilla oli listattuina ainakin useita kasvisruokia. Itse en ole kasvissyöjä, ja voin myöntää että syön aika paljon lihaa. Varsinkin kanaa. Mutta aina välillä on kiva hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle.

Kasvisruuat eivät ole hankalia toteuttaa, mutta jostain syystä niitä tulee tehtyä itselleen ihan liian harvoin. Usein ravintoloissa saatan valita kasvisvaihtoehdon, koska tiedän että maku on suussa sulava. 

Meidän perheessä kasviksia syödään muutenkin ihan liian vähän. Puoli kiloa päivässä - sanonta ei pidä ainakaan meillä. Useimmin kaapista löytyy kuitenkin tomaatit, kurkut, parsakaalit ja porkkanat. 

Tänään löytyi pinaattia. Ei tuoretta, mutta pakastettu toimi tässä tilanteessa mainiosti. Tein nimittäin ensimmäistä kertaa itse pinaattilettuja. Hellapoliisin ohjeella letuista tuli maistuvia, mutta itse kaipasin niihin ehkä hivenen enemmän makua ja paksuutta. Makua voikin saada lisäämällä esim. muskottipähkinää ja vaihtaa kerman maidon sijaan. Mutta nämä katosivat lautaselta mahaan kuitenkin nopeasti.

Muut syövät pinaattiletut puolukkahillolla, minä vadelmahillolla.
Täysin vegaanista tämäkään ruoka siis ei ole, koska sisältää maitoa ja kananmunaa. Mutta maito on tuote, josta en varmasti koskaan voi luopua. Nimimerkillä vähintään litra päivässä. 

Tässä ohje hellapoliisin pinaattilettuihin. Bon Apetit.

tiistai 30. syyskuuta 2014

"Vauva tulee kotiin...

Jokainen raskaana oleva nainen ensi viikoista lähtien hullaantuu lastenvaateosastolla. "Kato nyt tätä paitaa, ja näitä housuja. Miten ihania ja söpöjä ja niiiiiiiiin pieniä, ja oih, näitkö tän pyjaman...?" on kuultu minun suustani ehkä liiankin usein. Mies useimmiten vaan hymähtää, väläyttää nopean hymyn ja toteaa, että eiköhän tämä shoppailu reissu ollut tässä. 


Rakastan varsinkin lindexin vaatteita, ne ovat söpöjä, trendikkäitä ja suht edullisia. Samoin H&M on tullut tutuksi, mutta myös kaikki muut nettiputiikit on tullut koluttua läpi, vähän liiaksikin. Köyhäksi muutun, kun vauva muuttaa taloon. En uskalla edes veikata, kuinka paljon olen törsännyt vauvanvaatteisiin, vaikka kaikki toppuuttelevat, ettei se kannata. Niitä käytetään niin vähän aikaan. No, voin kertoa salaisuuden, tai ei edes niin salaisuuden, näin käy ihan yleisesti kaikille naisillekin, jotka kulkevat trendien perässä. Käyttö kerran, kaksi ja sitten se jää kaapin perälle odottamaan joko uusintakierrosta tai kirppariretkeä. 


Lastenvaatteitakin saa helposti myytyä eteenpäin, kun pitää ne siistinä, pesee ne oikeassa lämpötilassa ja välttää mielellään huuhteluaineen käyttöä. Joitakin vaatteita ehditään käyttää niin vähän, että niiden jälleenmyynti arvo säilyy korkeana. Varsinkin ulkovaatteet on usein kirpparihinnoillakin ihan kova hintaisia verrattuna uuteen. Toki hinnassa näykyy käyttö, eli ihan uuden hintaa ei tarvitse maksaa. 


On hienoa, että varsinkin lastenvaatteet myydään eteenpäin, ylipäätään jaksetaan kierrättää. Aina ei tarvitse ostaa uusia. Olen itsekin kova huuto.net selaaja, ja vähän väliä sieltä löytyy edullisesti vähänkäytettyjä vaatteita ja asusteita. Niin vauvalle kuin itsellekin. Ostin erittäin siistin ja vähän käytetyn Reiman toppahaalarin vain 6 eurolla. Se kauppa pisti hymyilyttämään. 

Nykypäivänä netistä löytää kaikenlaisia vaatteita. Hintahaarukka vaihtelee edullisesta hyvinkin hintavaan. Pelkästä bodysta voi maksaa halutessaan useita kymmeniä euroja. Blogeissa näkyy usein "trendi" vaatteita myös lapsilla. Kaikilla tähän ei ole varaa, siksi on kiva, että on edullisempiakin vaihtoehtoja kivoilla kuoseilla. 


Etsy.com on varmasti jo monille tuttu paikka, mistä voi löytää lähes mitä tahansa. Loputon valtameri. Se on myös yksi mainioista inspiraation lähteistä, sieltä kun voi oikeastaan saada päähänsä mitä tahansa, jos jollekin on tarvetta. Valitettavasti monet näistä myyjistä kuitenkin sijaitsevat Amerikassa, jossa tietysti tulevat postikulut (mahdolliset tullimaksut) päälle, eikä tuote enää ole kovin edullinen. Itse olen joskus sieltä puhelinkuoria tilannut, mutta haaveilen muutamista vauvan legginseistä, liinavaatteista, torkkupeitoista ja tyynyistä.

maanantai 29. syyskuuta 2014

"Autumn in my mind"

Tänään varsinkin (en tiedä miksi) olen fiilistellyt syksyä enemmän kuin koskaan. Harmikseni en lenkkipolulle kyennyt menemään, mutta huomenna on uusi päivä, joten ehkä sinne päin matka vie...


Se tunne, kun pukee ensi kertaa taas villasukat, mutta aurinko lämmittää kasvoja. Istuu parvekkeella katsomassa laskeutuvaa aurinkoa, juoden lempiteetään.

Kääriytyy rakkaansa kainaloon lämpöisen viltin alle ja sytyttää ne monet kynttilät luomaan tunnelmaa. Syksy. Siinä on kaikki. Lämpö, rakkaus, toivo ja huolettomuus. 




Pics: Pinterest

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

"Takkijuttu osa 1"

Ei ole edes vuosi kulunut, kun jo taas haaveilen ja himoitsen sitä samaa takkimallia ja kuosia. Mikä siinä on, että joskus ei vain pääse yli jostakin, vaikka sitä kuinka ajattelisi, että tämä juttu on jo niin nähty. Sitten se tulee taas kummittelemaan. Joskus siinä menee viikkoja, joskus kuukausia ja joskus 9kk. 

Vanha juttu löytyy täältä

Vähän rokkia, vähän boheemia ja kunnon annos asennetta.
Pitää mielen lämpöisenä, takki ihan muuten vain lämpöisenä.
Pörröiset ja karvatakit ovat näkyvissä tänäkin vuonna, varsinkin katukuvassa. Mutta myös nettikaupat ja isot muotitalot röyhistelevät pantterikuoseissa ja pinkeisssä hapsutakeissa. Ja liivejä löytyy ainakin perus H&M, Lindex ja Vilan valikoimissa.

Omat suosikkini löytyy River Islandin ja Asosin mallistoista.


Pantterikuoseja tarjoaa River Island, 142€ ja Pepe Jeans , 285€


"Teddy" takit Asos.com. Vaaleanpunainen unelma, 107€, vaalea ihanuus, 277€.  

Vintage-takki on kuin tehty kaupungilla näyttäytymiseen. Asos, 100€




Kuvat: Pinterest

lauantai 27. syyskuuta 2014

"Imetystuoli"

Monia eri raskausblogeja seuranneena, olen huomannut että he ovat valinneet itselleen imetystuoliksi rottinkisen riipputuolin. No, voitte arvata mikä kitinä ja valitus on kuulunut minun suustani miehelle, että miksi meillä ei ole tuollaista, tai miksi tuollaista ei ole tarjolla kaupoissa.

"Haluan juuri tuon, eikun tuon..."

Muitakin vaihtoehtoja toki on, sellainen pieni söpö nojatuoli, johon voisi uppotua muulloinkin kuin imettämään. Mies voisi lukea kirjaa lapselle, soittaa kitaraa. Siinä voisi fiilistellä ensilunta katsellessa ikkunasta ulos (vaihtoehtoisesti kytätä naapureita). Tai siinä voisi vain rentoutua ja olla vain.

Lämpöinen lampaantalja lämmittää mukavasti syksyn ja talven kylminä iltoina.
Rottinkisessa riippukeinussa on jotakin romanttista ja idyllistä maalaistunnelmaa,
joka sopii kotiin kuin kotiin tuomaan lämpöä. Eikä käy väittämään, etteikö tuossa olisi mukava löhöillä. 

Vaihtoehtoina tietysti nämä ihanat palloistuimet ja mukavaakin mukavemman näköinen löhöilytuoli.
Urbaanissa citykodissa myös tämä toimisi erinomaisesti.

Kuvat: Pinterest & The Glitter Guide

perjantai 26. syyskuuta 2014

"Vauvan huone huumaa"

Pinterest on yksi petollisimmista ja silti yksi parhaimmista paikoista etsiä ideoita. Oli kyse sitten sisustuksesta, muodista tai ruuanlaitosta. Myös kaikenlaiset diy- jutut löytyvät sieltä. Niinkuin myös vauvan huone ideat. Siksi tässä oikeastaan on tullut miltei jo hiukset revittyä päästä, kun on etsinyt netistä samanlaisia tuotteita, tekstiilejä ja printtejä.

Elämä olisi paljon helpompaa, jos elettäisiin edelleen 80- luvulla, seinällä hymyilisi vain se suloinen punakeltainen hymynaama. Nyt valinnanvaraa on niin paljon, että nykyäidin hermot eivät tahdo riittää. Tai tahtoo, jos osaa valita suosikkinsa ja tyylinsä äkkiä, vaihtamatta sitä kaksi kertaa joka tunti. "Mä otan tän printin, eikun mä vaihdankin sen tähän... Eikun tää onkin kivempi, eikun tää on mun juttu." - keskustelu käytiin yksi päivä omassapäässä.

Ylen elävä arkistosta löytyy muuten video 1983- vuoden äitiyspakkauksesta. Sellaisissa vaatteissa olen minäkin telminyt. Ihan kuin olisi tullut muistot mieleen, vaikka ne muistot olisikin valokuvista.

"Moni meistä on nukkunut elämänsä alkutaipaleet äitiyspakkauslaatikossa. Tämä itsestäänselvyytenä pitämämme, mutta maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen avustuspaketti on ollut korvaamaton apu suomalaisäideille jo 1930-luvulta alkaen."


Toisaalta on ihanaa, että on valinnanvaraa. Huoneesta saa juuri sen näköisen kuin itse haluaa. Vauva tuskin ymmärtää minkään printin päälle, mutta omaa silmää se hivelee melkoisesti.

Meidänkin vauvanurkkaus on saanut inspiraationsa Pinterest sivustolta. Siellä voi käydä kurkkimassa kaikki minun pinnitykset, jos kiinnostaa.


Jotkut äidit ovat tyytyväisiä, kun seinälle saa jonkin pienen tarran tai taulun, he myös selviävät äitiyspakkauksen tavaroilla ja vaatteilla. Sitten on niitä äitejä, jotka tuhlaavat omaisuuden vauvan tavaroihin. On kahdet vaunut, rattaat, vaipparoskis ja lastenhoitaja. Minä... No, olen siltä väliltä. Lastenhoitajaa ei ole. Eikä tule. Paitsi sukulaiset ja kummit. Sory.

Tiedostan olevani hieman materialisti. Olen sitä oikeastaan ihan kaikessa, ja aina ollut. Rakastan sisustamista. Sohvalle saattaa ilmestyä uusia tyynyjä palkkapäivänä. Verhot vaihtuvat vuodenaikojen ja fiilisten mukaan. Myös kaikki piensisustus miellyttää silmää. Joskus menee pieleen, joskus taas löytyy täydellinen tyyli. 

Näistä kuvista syntyi inspiraatio, että haluan meidän tytölle ehdottomasti ensisängyksi rottinkisängyn. Sellainen löytyikin ystävän lapsuudenkodista. Siinä on hyvä nähdä kauniita unia. Toisaalta on mahdollista, ettei vauva ehdi omassa sängyssään paljon nukkua, jos nukutaan samassa sängyssä.
Myös vauvan huoneen suunnittelussa meni hetki. Oli lipaston ja sängyn vaihtoa keskenään, myönnän että yhtenä sunnuntai päivänä siirsin meidän kaikki makuuhuoneen kalusteet keskenään, ja lopulta ne palasivat ihan omille paikoilleen - mistä oli lähdettykin. Mutta joskus on katsottava ja todettava, että joku juttu ei toimi.




Ideoita vauvan huoneeseen.
DIY- jutut (do it youself = tee se itse) on olleet pääkopassa mietinnässä oikeastaan raskauden alkuajoista lähtien. Vieläkin pitäisi (jaksaa) innostua tehdä mobile kehdon yläpuolelle, sellainen kiva mitä on hauska katsella.



Vaatteista ei ainakaan ole huolta. Niitä meidän vauvalla riittää. Silti sitä eksyy jokaisella kauppareissullaan lastenvaateosastolle huokailemaan ihania uutuuksia. Listalla olisi vielä ne ihan perustarvikkeet, kuten vaipat, hoitovoiteet jne. Mutta alkuun pärjätään näillä mitä meillä on.


Meidän vauvanurkkaus näyttää tällä hetkellä tältä. Vielä siis olisi jotain tehtävää, esim. juuri se mobile tuohon kehdon yläpuolelle. 

Kuvat: Pinterest + omat kuvat.

tiistai 23. syyskuuta 2014

"Ra(s)kas raskaus"

Monilla tutuilla/ystävillä/sukulaisilla on tuntunut olevan rankka raskausaika. Itsehän tästä en oikeastaan mitään tiedä. 
Oksentelut, päänsäryt, liitokivut, alaselkäkivut, raskausmyrkytykset, raskausdiabetes ja monet muut on tullut tutuksi monille ystävistäni. 

Olin viikoilla 5, kun tein plussan. En olisi voinut olla onnellisempi. Varsinkaan kun melko tarkkaan vuosi taaksepäin menetimme pikkuisemme. Keskenmeno, edelleen se vaiettu tabu, josta ei saisi puhua tai joidenkin mielestä edes surra. Kyllä se silti oli koskettava ja pysäyttävä hetki. Vatvomaan en sitä jäänyt. Puhuin asiasta avoimesti, ja halusin kertoa niistä tunteista, joita koin niiden päivien ajan. 

Tunteettomat ja melko ahdistavat lääkärikäynnit, ihmisten tapa reagoida olivat ne mitkä satuttivat oikeastaan enemmän. Mutta myös pelko siitä, että tapahtuu näin uudestaan oli mielessä jokapäivä. Meni päiviä, kuukausia ja yli vuosi kun onnistuimme jälleen saamaan plussan. Tuo päivä, kun jätin tikun altaan reunalle, odotin miestä kotiin jännittynein mielin, mitähän se mies sanoisi. Tulisiko taas pettymys. Keskenmeno on myös yhtä iso menetys miehelle kuin naisellekin. Molemmat voivat kokea epäonnistuneensa.

Odotin lähemmäs 15 viikolle, ennen kun uskalsin olla iloinen ja helpottunut. Jolloin kerroin ystäville, sukulaisille. Äidille. Moni tietenkin jo näki kasvoistani, pyöristyvästä lantiosta ja vatsasta että jotakin oli tapahtumassa. Viikoilla 12 jouduin jo muutamalle myöntämään totuuden, en voinut sitä pitää sisälläni. Äitini tiesi jo heti, mutta silti koitin pimittää tietoa loppuun asti. En halunnut tuottaa kenellekään pettymystä, halusin olla varma, että kaikki olisi hyvin.

Vaikka kaikki tuntui sujuvan hyvin, en voinut kun täristä ja jännittää kun ensimmäinen ultraääniaika koitti. Mitä jos sisälläni ei kasvaisikaan mitään, olin vain kuvitellut koko jutun. Pyysin miestä pitämään kädestä kiinni, ja viemään kätilöopistolta saman tien ulos, jos näin kävisi, en haluaisi jäädä sinne itkemään ja suremaan. 

Kun astuimme siihen huoneeseen ja kätilö laittoi geelit mahan päälle, jännitys laukesi. Tiesin, että tässä sitä ollaan, ei ole enää hätää. Pieni sydän löi ruudulla. Vilkas pieni ihmisalku kiemurteli ja koitti päästä karkuun ultraäänen laitteelta. Voitte kuvitella sitä onnea, helpotusta, rakkautta jonka koin sillä hetkellä. Katsoin miestäni, hänen hymyileviä kasvojaan, helpottunutta ja rakastavaa katsetta hänen katsellessa ruutuun. Sitä hetkeä ei unohda koskaan. Se oli tavallaan maagista, koskettavaa. Ensimmäinen kerta. Siellä meidän tyttö oli. Ja on pysynyt matkassa tähän päivään asti. Ja pysyy vielä muutaman päivän, viikon, kunnes hän saapuu oikeaan, isoon, maailmaan.

Vilkas tapaus loppuun asti, potkut ovat jo niin voimakkaita, että ne tuntuvat musertavan kylkiluuni. Vatsan läpi tuntuu selkeät jalanpohjat ja pieni pylly. Aktiivinen, hyvä niin, ei tarvitse nukkua peläten että jotakin olisi vialla.


Viikko 38.

Näin loppuvaiheilla, kun viikkoja takana jo 38, alkaa jännitys tulla uudestaan. Mitä jos synnytyksessä tapahtuu jotakin. Mitä, jos joudun hätäsektioon, jos vauva onkin perätilassa, kehkot eivät toimi tai itselleni tapahtuu jotakin.

En ole oikeastaan halunnut ottaa kovin paljon selvää, mitä eri vaiheita tapahtuu synnytyksessä. Pääasia, että tunnistan oikeat supistukset, lapsiveden menon ja sen että nyt on aika, riittää minulle. Luotan kätilöihin ja siihen että minut on luotu tätä varten.

Olen yrittänyt monille lapsettomille ystävilleni selittää tätä tunnetta, mutta huonolla menestyksellä. Se on vaikeaa. Olen valmiimpi kuin koskaan. Olen tavallaan tiennyt että tämä päivä on tulossa, ja kypsynyt henkisesti sekä fyysisesti kokemaan kaiken tulevan. 

Kovin selkeää synnytyssuunnitelmaa en ole myöskään tehnyt, enkä aio. Synnytys sujuu kuin on sujuakseen, askel kerrallaan. Toiveena on toki saada erilaisia kivunlievityksiä. Rentoutukseen ammeessa oleskelua, lämpötyynyjä, akupainantaa. Jos en kestä pahinta kipua, niin myös epiduraali sekä ilokaasu ovat tervetulleita. 

Lapsen synnyttyä myös toivon, että hän saisi olla rinnan päällä mahdollisimman pitkään ennen pesua. Napanuorakin saisi sykkiä loppuun asti, kunnes mies sen leikkaa. Ensipesussa haluan mieheni olevan mukana, jokin tuttu ääni kokoajan vieressä. Tämä on pelottava maailma, emme voi tietää mitä pienen ihmisen mielessä liikkuu kun tutusta ja turvallisesta paikasta joutuu kylmään, valoisaan ja ääniä kantavaan paikkaan.

Ennen kaikkea toivon, että lapseni on terve. Oli kipu kuinka sietämätöntä tahansa, kestän sen. Hän on tärkein. Hän ja mieheni.

Rakastan teitä.