tiistai 26. toukokuuta 2009

Sano se kortilla...

Nyt jos koskaan on aika lähettää postikortti jonnekin päin maailmaa. Mutta esim. naapurintätikin käy, jos et jaksa kiikuttaa korttia lähimpään postilaatikkoon.

Jos suunnitelmissa on lomamatka Eurooppaan, osta kortit ja merkit jo valmiiksi Suomesta. EIpä tarvi sitten pähkäillä ulkomailla, että mistäs niitä kortteja oikein saikaan, siis jos et halua lähettää niitä "tavis" lomakortteja, tylsää!!
Paljon kätevämpää ostaa valmiiksi ja suunnitella ka
ikille omannäköisensä kortit. Säästyt myös ylimääräiseltä "lomastressiltä".

Mutta kortti on kiva tapa muistaa myös ystävää ihan arkenakin. Jos kaveri nyt sattuu olemaan kovassa krapulassa, kyllähän se kortti nyt lämmittää sydäntä enemmän, kuin "kyllä se siitä!"- hokema. Ha.

Äitiä tai isääkin kannattaa muistaa kortein muulloinkin kuin vain äitien- tai isäinpäivänä.
Mummikin tykkää.

On myös kivaa ja uutta muistaa "karvaisia ystäviä". Meillä ainakin koira ja kissa "lähettää" korttiterveisiä haukkukavereille. Wuf!

Postikortti on myös intiimimpi ja läheisempi tapa lähestyä tuttua. Sähköposti on liian kulunutta, facebookista jne. puhumattakaan.
Nyt vähän nostalgiaa esiin!

Ja korttejahan löytyy tuhatpäiten kaupoista (eikä ne oikein mitään edes maksa). Kortti säilyy, sitä voi ihailla muuallakin kuin kotisohvalla tai työpöydän ääressä. Voit pitää korttia kirjainmerkkinä, sisustustauluna, koristeena tai ihan mitä vain mielikuvitus keksii.

Paras tapa on tehdä tietysti kortti itse ja ilahduttaa saajaa sitäkin enemmän.
Ja keräilijä ostaa itselleen "valokuva" albumin ja kerää kortit talteen. Niitä on sitten hauska katsella ja lukea vaikka lapsenlapsille.

Postikorttirikasta kesää!!







tiistai 5. toukokuuta 2009

Junassa soi...

Katselin tänään kummastuneena ihmisiä.
Talvella ihmiset ovat niin äreitä, kun on kylmä ja huonot kelit ja valivali stana, ja nyt kun tulee kevät, niin on allergiaa, aurinko häikäisee silmiin, ihmisten hiki virtaa ja läskit pääsee ulos kopeistaan näyttämään mahamakkaroita.

Siis on se kumma, kun mikään ei kelpaa. Ja aina valitetaan, aina on joku tai jotain joka ärsyttää.
Mutta onneksi minä olen itse täydellisyys. Ha.

Junissa ei koskaa soi mitään, mikä on harmi. Ihmiset voisivat innostua ja se voisi olla mukavempaa ajanvietettä, kun kuunnella naapuri Kalevin huolia raha-asioista tai teinien kälätystä. Äh.

Jos saisin soittaa yhden biisin, niin se olisi varmastikin Peaches - Rock N Roll. Biisissä on mukavasti asennetta, meteliä, se aiheuttaa taatusti kaaosta ja hämmennystä.
Kuten minäkin. Kunpa.

Toinen vaihtoehtoni olis ehdottomasti Gwen Stefanin Hollaback Girl. Kuka nyt ei innostuisi siitä?
Ai niin ne vanhukset, jotka eivät ymmärrä. "Vaihtoehto nuoret", joiden mielestä heavy on ainoa oikea musiikki. Ja sitten on ne muut, ne jotka vaan jaksaa valittaa, kun ei kuule kaverin ääntä puhelimesta, kun musiikki raikaa.

Äh. Pitikin taas yrittää.
Kaivan tieni takaisin koloon. Pysyn siellä. Tulen kun te hymyilette.