keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Nainen.

Nainen.

nainen ei tiedä mitään,
se vaan perässä tulee ja ei puhu mitään.

nainen, miehen vieressä kulkee,
se osaa lukee mut ei ääneen puhuu.

nainen, joka lintuja pelkää,
ei tiedä miehestä vielä mitään.

nainen, jonka kanssa asuu,
sietää tietää et ne myös elää.

nainen, jolle ei kerro mitään,
se sitä myös luulee, ettei sen tarvi tietää.


maanantai 15. joulukuuta 2008

Erilainen joululahja

Kohta alkaa paniikki. Joululahjat ostamatta.
Paitsi itselle. He.

Mitähän sitä taas äiti haluaa, entä pikkuveli? Miehestä puhumattakaan. Miten voikin olla niin vaikeaa keksiä joululahjoja läheisilleen?
Joillekin ystäville on joskus vaikea keksiä sellaista lahjaa, joka ei jäisi taas piiloon sinne "kirpputoritavaraa"- laatikkoon.
Toisaalta kirpputoreilta voi jopa löytyäkin hyviä lahjoja.

Äiti joka tykkää lukea, kannattaa antaa lahjaksi kierrätetty "Näin ompelet itsellesi turbaanin"-kirjan, joka tietenkin on kirjoitettu urdun-kielellä.

Iskä, joka tykkää kalastuksesta, kannattaa hakea kirpputorilta vanhanaikainen puuonki, jonka varsi lahoaa jo pakettiin käärittäessä.

Mutta hei, kierrätys kannattaa aina. Ja onhan se hauska antaa erilainen joululahja.
Kumpaa luulet äidin muistelevan vanhoilla päivillä, urdun-kielistä neulekirjaa vaiko Reijo Mäen uutta dekkaria?

Erilainen lahja ei tietenkään tarvitse olla mikään esine, vaan esimerkiksi ajatus.
"Äiti, lupaan tehdä sinulle ruokaa jokaisen kuun 16pv ja tiskata sen jälkeen jälkeni."
"Iskä, lupaan vaihtaa autoon keväällä kesärenkaat."
Pikkuveli, löhdetään joku kerta yhdessä fudismatsiin."

Tai sitten lahja voi olla jotakin hyväntekeväisyyttä.
Animalia, WWF, Plan Suomi Säätiö ovat kaikki järjestöjä, jotka ajavat hyvää eläinten ja lasten puolesta.

Anna vaikka Animalian vuosijäsenyys lahjaksi. Osta kirpparilta iso pehmolelu, parsi "takapuoli" auki ja tunge sinne kortti, jossa kerrot, että perheenjäsenesi/ystäväsi on saanut vuoden jäsenyyden Animaliasta. Parsi saumat kiinni ja laita kaulaan rusetti sekä vihjekortti, joka vie lahjakortin jäljille.

Tietysti voit myös ihan antaa kortin ilman suurta pehmolelua, pääseehän sitä helpommalla.

Vai miten oliskin lehmä? Niin, anna lahjaksi lehmä tai vuohi tai Ugandalaiselle lapselle joulupuuro.
Tai miksi et samantien antaisi lahjaksi Kenian lapselle valoa vuodeksi? Kyllä mummirakas olisi sinusta kerrankin ylpiä!




Mielikuvitus on rajaton. Käytä sitä siis hyväksesi, ja tee joku muukin onnelliseksi kuin vain läheisesi.


Rauhallista Joulua!

perjantai 12. joulukuuta 2008

Butterfly in my hand

Nyt se on sitten tehty, vihdoin ja viimein.

Kaikkihan alkoi vuosi sitten jostain ihan tyhmästä baarin vesileimasta, joka näytti kivalle ja kun se sitten oli siinä kädessä, niin mietin, että hei.. Miksi en tatuoisi käteeni jotakin.

Edelleenkin on vaikea uskoa, että siinä se nyt on. Tai että se on ja pysyy siinä useita päiviä, kuukausia, vuosia, vuosikymmeniä. Se on siinä ikuisesti. Uskomatonta!

Vähän hienoa sitten, kun on 50-vuotias ja haluaisi olla fiini leidi, ja siinä se tatuointi törröttää kädessä edelleen! haha.. Hienoa! Rock!

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Ihastuin...

... mekkoihin...

Vaikka olen aina ollut enemmän housuihminen, niin nyt olen haalinut vaatekaappiini lisää hameita ja mekkoja viimeisen vuoden aikana. Kummallista sinänsä, kun ajattelee, että en edellenkään pidä itseäni kovin mekko/hame ihmisenä.
Aina jostain syystä vaihdan aina takaisin housut jalkaan. Onhan se niin aina paljon helpompaa.
Silti olen päättänyt pukeutua jokaisiin pikkujouluihin mekkoon tai hameeseen. Housut pois!!

























Scottie sequin dress, Net-a-porter (n. 614,78€)
Satin Buckle dress, Oil (n. 103,67€)
Mekko, H&M (29,90€)
Purple ruffel dress, Next (n. 60,99€)
Bubble Bandeu mini dress, Asos.com (130,28€)




-------------------------------------

...tuoksuihin...

Armani Code (Armani Code Donna Eau De Parfum) tuoksuu taivaallisen hyvältä. Ylellisyys, helmikorut, kauneus ja seksikkyys. Kaikki samasta pullosta. (n.76€)
Tätä on pakko saada. Toivottavasti tämä ilmestyy kuusen alle!

Chrystal Bright Versace on ollut jo vuosi lempituoksuni. Tämä on ja pysyy.
(n.50€)










---------------------------------------

...kynsilakkoihin...

Lumene Nature Code kynsilakat ovat niin ihania, että välillä unohtaa niiden käyttötarkoituksen niitä vain tuijottaessa. Karkkivärejä, jotka vihdoinkin pysyvät viikon ajan.
Omistan näistä jo pinkin, lilan, sinisen ja vihreän. Seuraavaksi hankinnassa keltainen ja musta.








Kannattaa kokeilla myös muita Lumenen nature code tuotteita.

"NATURE & SCIENCE
Natural Code on kesyttänyt ratamon, yhden arktisen luonnon tehokkaimman kasvin voiman korostamaan luonnollista viehätysvoimaasi. Meikit ja ihonhoitotuotteet sisältävät joko ratamon lehti- tai siemenuutetta, joka kosteuttaa ihoa ja auttaa sitä säilymään hyvinvoivana."

-------------------------------------

...laukkuihin...

Kiitos Ellen, joka havahdutti minun haluni. Nyt voit voittaa www.elle.fi/luxus1 Mulberryn Maggie laukun, jonka ihana vadelmanpunainen sävy saa muut rypeämään kateudessaan.
Hintaa tällä laukulla on kuitenkin sen verran, että kyllä se on vaan tuo voittopotti saatava.













---------------------------------------

...mineraalimeikkeihin...

Työkaverini hieman valaisi minua. Ja pyysi minua kokeilemaan mineraalimeikkejä. Luonnollinen ja kevyen tuntuinen ehostus syntyy mineraalimeikeillä, jotka ovat yleistyneet huimasti.
Olen nyt kokeillut kuukauden verran ja myönnetään että kyllä ne peittävät ja kestävät koko päivän. Tosin opeteltavaa on vielä.
Löysin oman suosikkini Alima Puresta, mutta nykyään mineraalimeikkejä saa kaikkialta, ihan perus tavaratalon valikoimista.

Kokeilunhaluisen kannattaa kuitenkin ensin kokeilla esim.
Alima Puren näytepurkeilla, jotka maksavat dollarin.

Myös Body Shop ja Mschic myyvät mineraalimeikkejä.

---------------------------------------

...tossuihin...

Ihastuin välittömästi näihin reebokin tossuihin. No, ne onkin lisätty joulupukille lähetettyyn kirjeeseen, ja toivon mukaan nämä tulevat punkinkontissa suoraan kotiovelle. Jesh!












---------------------------------------

...musiikkiin...

The Killers, Paramore, OneRepublic, Yann Tiersen, Vanessa Paradise, Aşa, Gwen Stefani ja monet muut artistit, bändit ovat oiva nautinto syysmasennukseen.

Tätäkin blogia jaksettiin kirjoittaa The Killersin voimin. Uusi levy ilmestynyt kauppoihin, nyt kipinkapin ostamaan. Se on oikeasti hyvä!

Are we human?
Or are we dancer?


Kiitos ja kumarrus! Kimalteista pikkujoulua kaikille!!

tiistai 25. marraskuuta 2008

♡ ♡ ♡ ♡ ♡ ♡ ♡ ♡ ♡

"Sä löysit kauniimman kuin mä tai kukaan muu
Te söitte kookosta, kanariansaarilla
Sä löysit paremman kuin mä tai kukaan muu
Mä syön mun kynsiä uimahallin baarissa"

"Mä en suostu näkemään sua
Sä et suostu kuulemaan mua
Onneksi lohtu löysi minut sohvalta
Mä olen ollut hajalla jo monta viikkoa"

~Jippu - Käpertyneenä~

♡ ♡ ♡ ♡ ♡ ♡ ♡ ♡ ♡

"Right now another please,
Right now another please, just like that,
Like that another one babe,
Kiss me for longer."

"No don't get yourself in situations,
No don't get yourself in situations,
Darling, that you can't handle."

~Imogen Heap - I Am In Love With You~

♡ ♡ ♡ ♡ ♡ ♡ ♡ ♡ ♡



sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Joululahjalista

Ah, ihanaa! Taas on talvi. Pakkasta ja lunta. Mutta siis ihanempaa on Joulu ja lahjat. Vaikka tänä vuonna pyrinkin tekemään itse suurimman osan lahjoista (jos vain saisin jotakin aikaiseksi) niin on silti kiva ainakin haaveilla uusista tavaroista ja kivoista lahjoista.

Ensimmäisellä listalla on jo pitkään olleet Mika Piiraisen suunnittelemat kumisaappaat, joissa on Vuokko Nurmesniemen suunnittelema "Pirput parput"-kuosi. ovh. 55€













Toiseksi olisi kiva saada lukemista talvi-iltoihin. PMMP:n Kuulkaas Live!- kirja ja dvd paketti ei varmasti ole tylsää luettavaa ja katsottavaa.
Harmi, että tuossa muutama viikko sitten missasin kokonaan tämän julkaisutilaisuuden ja tilaisuuden saada nimikirjoitus kirjaan. Harmillista!
Ehdin kyllä tavata herttaisen Paulan.
Mutta tarkoitus olisi nähdä tyttäret 6.12 Virgin Oilissa. Sitä siis odotellessa...













Tietenkin aina yllätyslahjat ovat kivoja. Toisaalta viime vuosina nuo Hello Kitty- vaiheet ovat olleet jo vähän liikaa. Niitä siis vähän nyt vähemmän ja rajoitetusti. Tulee tässä ihan pikkutyttömäinen olo. Vaikka sehän tietysti ei ole huono asia.

Viime vuoden lahjoista jäi mieleen lippu balettiin, joka tietysti aina kulttuurillisesti oli nautittavaa ja antoisaa.

No, mutta kukapa voi vastustaa suklaata. Sitähän Joulu on. Suklainen Joulu. Nam. Tosin voidaan kyllä unohtaa suosiolla jo ne konvehtirasiat sinne kaupan hyllyille ja panostaa hieman tuohon suklaaseenkin.

Voit esim. tehdä vaikka maukkaat joulusuklaiset itse.
Tässä yksi maukas ohje:



Minttukrokanttikonvehdit:

- 115 g sokeria
- 1,5 dl vettä
- n. puoli teelusikallista piparminttuöljyä (saa apteekista)
- 200 g tummaa suklaata
- 2 rkl margariinia

1. Öljyä leivinpaperiarkki jonkin tasaisin alustan, esim. tarjottimen tai pellin päällä.
Jätä se syrjään odottamaan.

2. Sekoita sokeri ja vesi kattilassa miedolla lämmöllä, ja kun sokeri on kokonaan sulanut, nosta lämpöä kunnes seos kiehuu.

3. Anna seoksen kiehua reippaasti sekoittamatta, ja kokeile sitä välillä tiputtamalla pieni pisara lasiin jääkylmää vettä. Kun pisara muuttuu vedessä kivikovaksi, sekoita joukkoon piparminttuöljy, ja kaada seos öljytylle leivinpaperille.

4. Anna jähmettyä täysin kovaksi levyksi. Riko sitten levy palasiksi, ja murskaa se rouheeksi joko tehosekoittimella tai vastaavalla, tai sitten käsin kulhossa perunamuussinuijalla hakkaamalla.

5. Sulata suklaa kulhossa vesihauteessa, ja sekoita sitten joukkoon piparminttukaramellirouhe ja pari ruokalusikallista margariinia.

6. Lusikoi seos pieniin karamellivuokiin, ja siirrä sitten jääkaappiin jäähtymään.

7. Kääri suklaat kääreisiin ja pakkaa ne kauniisti pieneen lahjakoriin. Oiva ja maukas joululahja on taattu.

Voit tietysti aina ilahduttaa poikaystävääsi Wii-pelin Mii-hahmoilla, jos hän on kinumassa sinun konvehtirasiaasi.

Parasta suklaata on kyllä Fazerin suklaamakeiset. Da-capo-boxi on taattu lahja. Nam.

perjantai 21. marraskuuta 2008

Page 56

Rules:

* Grab the book nearest you. Right now.
* Turn to page 56.
* Find the fifth sentence.
* Post that sentence along with these instructions in a note to your wall.
* Don't dig for your favorite book, the coolest, the most intellectual. Use the CLOSEST.

"Tahtomattaan hän henkäisi yltäkylläistä tuoksua sisäänsä, ja hänen ilmeensä pehmeni."

~Anthony Capella, The Wedding Officer~ (Napolilainen naimakauppa)

perjantai 7. marraskuuta 2008

Love don't last

Every day is not a holiday
My life’s like a subway
Oh I know this love don’t last

...

I have waited patiently
And this is what I get
Emotionally failing me

...

Now you asking me to trust you
Tell me how am I supposed to
When I know this love don’t last

...

My mama say baby be careful
If anybody comes to say I love you
My papa say baby I warn you
If anybody comes to say I love you

tiistai 28. lokakuuta 2008

Ajatus

Mitä sinä haluat?
Et voi haluta olla onnellinen,
koska se on liian helppoa ja yksitoikkoista.
Et voi haluta pelkästään rakastaa,
koska se on mahdotonta.

Mitä sinä sitten haluat?
Sinä haluat antaa oikeutuksen elämällesi,
haluat elää sen niin kiihkeästi kuin suinkin.

Se on samalla sekä ansa että suuren ilon aihe.
Yritä välttää vaaraa ja iloitse ja nauti täysin siemauksin siitä,
että olet nainen joka on enemmän kuin pelkkä peilikuvansa.

~Paulo Coelho - Portobellon noita~

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Tomaatti-mozzarella piirakka

pohja:

2dl vehnäjauhoja
(1/2 dl perunasosejauhetta)
suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
75g voita
1/2 dl kylmää vettä

täyte:

3-4 tomaattia
200g mozzarellaa
(pinnalle voi myös laittaa aurajuustoa)
2-4 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria (sitruunapippuri, chili)
tuoretta basilikaa


1. Nypi jauhot, suola, leivinjauhe ja rasva murumaiseksi seokseksi.
2. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi.
3. Painele taikina irtovuokaisen (silikonivuoka) vuoan pohjalle ja hiukan reunoille.
4. Laita vuoka jääkaappiin n.1h
5. Pistele pohjaa sieltä täältä ja paista 200°C n.10min
6. Viipaloi tomaatit ja mozzarella ja asettele ne ohuina lastuina. Lisää valkosipuli.
7. Sirottele suola ja muut mausteet päälle. Valuta oliiviöljy varovasti ja asettele pinnalle basilikanlehtiä.
8. Paista 200°C n.30min



tiistai 30. syyskuuta 2008

Pinna kireellä!

Mistä huomaa että tulee syksy ja pimeää?
No, ihmisistä.

En ymmärrä miten ihmiset voi muuttua ihan ykskaks kun syksy, ja varsinkin talvi, tekee tuloaan. Ihmiset menettävät hermonsa jokaisessa paikassa.

Kaupassa on liian pitkä jono. Pankkineiti on liian hidas. Junassa teinit mekastaa. Elokuvat on kaikki väkivaltaisia. Lapset kirkuu puistoissa. Vaatteet on liian pieniä tai suuria. Ulkona on liian pimeää ja sateista.

Argh, mur, ugh!

Minulla menee ensinnäkin näihin nyrpeisiin vanhoihin rouviin hermot, että ne jaksaakin nipottaa jokaisesta asiasta.
Istuin junassa, ja siinä sitten tämä ko. rouva ja kaksi teiniä minun lisäkseni. Siinä sitten teinit vaihtoivat kuulumisia miten jossakin kotibileissä oli ollut hauskaa ja vähän "sellaista" juttua.
Rouva sitten nousi omalla pysäkillään ja vaihtoi muutaman tiukan katseen teinien kanssa ja: "Olipas mukavaa viettää teidän kanssa aikaa tässä junassa, kun teillä on niin älykkäitä juttuja! Kiitos teille!"
Hetken aikaa, kaikki, minä, teinit, muut kanssamatkustajat olivat ihan hiljaa, kukaan ei tainnut ensin ymmärtää sarkasmia ja sitten vasta moni purskahti nauruun.
No, eipä mennyt aikaakaan kun jo seuraava tantta juoksi huutamaan, että: "On se kumma kun ei junassa saa matkustaa rauhassa, vaan pitää kuunnella pikkutyttöjen hölötystä. Kasvakaa jo aikuisiksi tai menkää kotiin kasvamaan!"

Anteeksi jos olen väärässä, mutta eikö kaikilla ole samat oikeudet matkustaa junassa. Olit sitten vanha tai nuori, pitkä tai lyhyt, paksu tai laiha, musta tai valkoinen. Jokainen saa matkustaa.
Ymmärrän kyllä nämä puhelimeen kalkattajat, jotka sitten jaksavat tarinoida koko lääkärikertomuksensa kanssamatkustajille jne. Mutta tässäkin tapauksessa teinit puhuivat normaalilla äänellä, en itse edes koommin kuunnellut/kuullut keskustelua, ja ihan sitä normaalia "teinipuhetta".

Olisihan se nyt aika noloa mennä vanhalle ihmiselle huutamaan, että: "Pidähän nyt se turpavärkkisi kiinni, kun en jaksa kuunnella noita sinun vanhuudenhöpinöitäsi!"

Olisi se vaan joskus mukavaa, kun oikeasti ihmiset voisivat jutella toistensa kanssa, jopa tuntemattomien kanssa. Onhan se paljon mukavempaa matkustaa, kuin käpertyä siihen omalle paikalle ja tuppisuuna sitten odotella omaa pysäkkiä.
Mutta sitten toisaalta, kyllä se on mukavaa joskus istua hiljaiseen bussiin, junaan ja matkustaa hiljaisuudessa pitkän työpäivän jälkeen.

tiistai 23. syyskuuta 2008

"Vanhana mä en ainakaan pue päälleni verkkosukkahousuja..."

Continue... Excusez-moi...

Minä en halua vanhentua. Taas alkaa uhkaavasti syntymäpäivä lähestyä. Hiukset tässä alkaa jo lähteä päästä, kun niitä repii harva se päivä ajatuksella että "pian mä olen jo tosi vanha".
Mutta en minä oikeasti ole. Vanha siis. En ihan oikeasti. Vasta 25.

Mutta olen saanut tehtyä silti jotain asioita, joita vannoin aloittavani tekemään "tai lopettamaan" kunnes täytän 25.
Ensimmäinen ihan siis ensimmäinen oli herkkujen lopettaminen. Voih, kurjuus. Koko elämän ja maailman ihanuudet otetaan minulta pois.

Syy tähän on se, että muistan lukeneeni (tai ehkä kuulleeni, nähneeni) artikkelin, jossa kerrottiin nuorista naisista. He alkavat lihomaan täyttäessään 25. Siis varmasti juuri sillä hetkellä.
Ihan tosi.
Joten kun täytän 25, turpoan pullamössöksi olohuoneen lattialle, enkä pääse ilman tukipilaria ylös.

Mutta siis, pointtini oli (kyllä, tässä oli myös pointti) että herkuttelu saa jäädä vähemmälle 25 ikävuoden jälkeen, koska kaikki se herkkumäärä, jota nytkin mätän naamaani, jää eikä enää lähde pois.
Kiitos silti hyvin geenieni, että olen pysynyt hoikkana. Kiitos äiskä ja iskä.

Okei. Toiseksi.
Olen koko pienen elämäni ajan halunnut harrastaa joogaa sekä nyrkkeilyä. Teinpä koulussa jopa novellin nyrkkeilystä.
No, kuntonyrkkeilyä tuli harrastettua muutama vuosi Savate Clubilla, ja se oli kyllä raskainta kuntoilumuotoa mitä olen koskaan kokenut. Mutta aivan hemmetin tehokasta. Eipä ollut niska jumissa ja olokin oli hyvä.

Jooga taas. No, sekin tuntuu kidutukselta, kuin joku repisi lihaksiani aivan eri suuntaan kuin minä itse tahtoisin.
Mieliala on tuntunut olevan eniten koetuksella. Olen tuntenut itseni paljon herkemmäksi, jopa niin, että itku saattaa tulla milloin missäkin, ilman syytä.
Olisko sitten olleet hermot, lihakset yms liian kireällä, ja nyt ne sitten patoutuvat. Niin, en tiedä.

Oli minulla kolmaskin tavoite. Itsensä tutkiskelu.
Se vaan ei ole kovin helppoa. Joskus tuntuu, että ulkopuoliset eivät näe todellista minääni. Uskon, että vain murto-osa ystävistänikin tuntee minut hyvin. Enpä juuri tiedä itsekään itsestäni kovinkaan paljon.

Olen kulutushysteerinen, voin saada jopa stressiä siitä, jos en löydä jotain kivaa ostettavaa. Sairaus? Ehkä. Terapiaa? Ehdottomasti.
Shoppailu on ihanaa, sen tiedän.
Tunnen siis tämän puolen itsessäni erittäin hyvin.

Mutta tunneminäni (¿miten se edes kirjoitetaan?) Ei tietoakaan.
Identiteettikriisi? Kyllä. Sitä taisin itseasiassa potea jo viime vuonna.
Eipä ole kovinkaan tuntemukset muuttuneet. Sama minä. Vuodesta toiseen. Osa jaksaa, osa ei.
Kiitos teille ihanille.

Ainiin, otsikkoon viitaten.
Puhuin kaverin kanssa puhelimessa, kun vastaan käveli yli 50 vuotias nainen verkkosukkahousuissa, pitkässä toppatakissa ja taisi siinä olla ne tennissukatkin jalassa, mutta parasta olivat aamutohvelit. Apua!!

Minä kaverille: "Vanhana mä en ainakaan pue päälleni verkkosukkahousuja aamutohveleiden kanssa, siis apua. Se näyttää, kun olisi karannut mielisairaalasta. Mä kyllä ainakin puen päälleni ennemmin vaikka nahkahameen ja piikkikorot. Tai en ehkä. Kyllä mä taidan kulkea näissä samoissa kuteissa vanhanakin."
Kaverini: "Ai niissä tiukoissa farkuissa ja napapaidoissa. No, et sä sitten paljon eroa siitä mummosta."

Merci. Au revoir. Bonne nuit.
Kiitos. Näkemiin. Hyvää yötä.


ppppsssstttt. tätäkin hömppää kirjoitettiin väsyneenä elämästä ja kaikesta kuunnellen Sia:n Colour the Small One levyä.

maanantai 22. syyskuuta 2008

Suomen BB 2008

Voi että... Mieleni tekisi kyllä sulkea televisio, heittää se parvekkeelta alas ja olla vain oman itsensä seurassa.

Viime aikoina BB:tä seuratessa on tuntunut niin pahalta ja ahdistavalta. En tiedä johtuneeko kokonaan BB:stä vaiko sitten jostakin muusta.
Mutta silti en voi käsittää enää niitä ihmisiä, joita tuolla talossa lojuu.

Ensinnäkin se juorunelikko on aivan omaa luokkaansa. Väite että muut puhuvat paskaa, he joutuvat silti kärsimään kaikesta.
Aivan loistavaa, että Maria putosi pois. Nyt vain odotellessa ensi sunnuntaita, että se pahin negatiivinen ihminen, Mia, tippuisi talosta. En ymmärrä, miten tämän tytön angstaamista jaksetaan katella.
Pelottaa muiden asukkaiden puolesta, jospa tuo tyttö sekoaa ihan täysin ja vaikkapa sitten kuristaa Cheryllin.

Toiseksi, en puolusta Cheryliä, mutta kyllä käy tyttöä sääliksi. Se, millä tapaa muut saavat puhua suunsa puhtaaksi, arvostella ja haukkua seläntakana, ei tee muuta kuin vihaiseksi. Ahdistaa nähdä, miten aikuiset ihmiset voivat käyttäytyä niin v***umaisesti.

Sitähän sanotaan, että aikuiset osaavat kiusata henkisesti pahemmin kuin lapset.

Silti, Cheryll provosoi asukkaita, käyttäytyy monesti hyvinkin huomionkipeästi ja myös puhuu asiansa epäselvästi.
Välillä tekisi mieli laskea, kuinka monta "niinku"-sanaa sieltä tulee yhdessä lauseessa. Tai, kun se lause saattaa olla kolme lausetta, yhdessä lauseessa, niinku. Ymmärsikö kukaan, niinku.. niin.

Mutta, puolustuspuheeni, Cheryll on älyttömän vahva persoona, monestikaan en ole hänen nähnyt murtuvan, ainoastaan silloin, kun Mia, Maria, Niko ja Andreas todellakin loukkaavat häntä pahasti.

Silloin tekisi mieli ottaa taikapinsetit taskusta, nappasta tämä nelikko ulos kuvaruudusta ja murskata kengän alle. Argh.

En siis todellakaan voi ymmärtää. Ahdistaa nähdä aikuiset ihmiset käyttäytymässä sillä tavalla.

Moni tuttuni katselee BB:tä, seuraa heitä jopa 24/7 ja varmasti yhtyy tähän nelikon saamaan negatiivisuuteen talossa.
He eivät voi sietää Cherylliä, eivätkä myöskään Miaa. Mutta silti ovat sitä mieltä että pahempi heistä on Cheryll, mitä minä en taas voi ymmärtää.

Huomaan itsessäni paljon samaa Cheryllin kanssa. Olemme molemmat melko materialisteja, huomionkipeitä, tunteellisia, ehkä jopa turhamaisia välillä. Mutta olemme molemmat rehellisiä, emme puhu pahaa selän takana ja pyrimme aina puhumaan asiat selviksi, jos jokin ahdistaa.
Puhumisesta voin jopa ylistää Cherylliä. Itse en juurikaan osaa pukea tunteita sanoiksi, vaan mieluiten näytän ne. Mutta Cheryll osaa nämä molemmat taidot.

Eli, tässä teille kaikille, jotka eivät voi sietää tuota blondia, minä kannan lipun korkealla ja vadin Cherylliä vuoden 2008 BB voittajaksi (tai ehkä Mariannea)

Ja onpa muuten Cheryllillä hyvä tyylitajukin, ehkä kallis, mutta hyvä. Mikä siinä jos on varaa ostaa tyylikästä ja kallista tavaraa. Parempi varmasti sekin, kuin kuluttaa säästönsä H&M:n kassaan ja tukea lapsityövoimaa jne.


Kulutus ei ole rikos. Muistakaa se!

psst. voi silti toivon, että tämä tyttörukka ei päädy Johanna Tukiaisen ja Martiina Aitolehden (oli muuten ihan pakko googlettaa, kirjoitinko nimen oikein, niin pahasti tökkii tuo nimi päässä) tapaan julkisuuteen bimbona.

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Salaisuus

Katselin maailmaa toisin silmin
En mä nähnyt enää mitään
Siihenkin vain seisomaan jäin
Olin tajuton niin onneton

Kaipasin jotain parempaa
Sellaista jotain paljon helpompaa
Mistä saa jos ei löydäkään
tätä uudestaan

"Kuuletko mua kun mä kuiskaan
Salaisuuden sulle mä ohjaan
Vieläkään en löytänyt
sitä mitä tahdoin sulle niin paljon"

Nananaa...

""Olen onnellinen, jos sinut mukaani saan.
Olen onnellinen, jos jotain tästä mä saan.""

Nananaa...

Katselin maailmaa omin silmin
Jotain hämärää ja kaukaisaa
Siihenkin vain seisomaan jäin
Olin väsynyt, niin väsynyt

"Kuuletko mua kun mä kuiskaan
Salaisuuden sulle mä ohjaan
Vieläkään en löytänyt
sitä mitä tahdoin sulle niin paljon"

""Olen onnellinen, jos sinut mukaani saan.
Olen onnellinen, jos jotain tästä mä saan.""

""Olen onnellinen, jos... sinut mukaani saan.
Olen onnellinen, jos mä jotain tästä saan.""

Nananaa... naa-naah...

maanantai 25. elokuuta 2008

ISOna...

Vielä tänäkään päivänä ei ole tietoa mikä minusta kasvaa ISOna.
Ja koska siksi ISOksi sitten kasvetaan?
Onko siihen olemassa joku ikäraja, painoraja... vaatimuksia?

Lapsena oli hulluja ajatuksia siitä kun ollaan ISOja. Silloin pitää käydä töissä, tuoda leipää pöytään, ja sitten mennään aikasin nukkumaan ja toistetaan tätä joka päivä.
Kuulostaa melko tylsältä. Huoh...

Olisi kivaa, jos olisi olemassa sellaisia lappuja, vaikka kaupan ovessa: "Nyt ostat ainoastaan banaaneja!"
Kirjaston seinällä: "Tänään lainaat vain runoja!"
Matkailutoimiston ikkunassa: "Lähdet viikon matkalle Afganistaniin!"

Tai toisaalta se voisi repiä sisuskalut irti, koska sinä päivänä ei juuri haluakaan matkustaa Afganistaniin lukemaan runoja ja syömään banaaneja. Yök.
Haluan tehdä jotain ihan muuta.

Mutta mitä?

Minusta tulee ISOna... isosisko, työorja, vaimo, äiti, vanha ja raihnainen mummo.
Sinusta tulee ISOna... (jatka lausetta)

Voisi myös olla mukavaa jos elämä todella olisi ruusuilla tanssimista. Ei huolta mistään, joka päivä paistaisi aurinko ja olisi kauheasti tekemistä.

Vaikka on mulla nytkin aika paljon tekemistä. Kauheesti ihania kavereita/ystäviä, joita tahtoisi nähdä vähän useammin.
Paljon ihania vaatteita/kenkiä, joita tahtoisi pitää useissa eri juhlissa.
Ihana kissa ja koira ja mies ja asunto ja asuntolaina (yök).

Muistan lapsuudenleikkimme kaverini H:n kanssa. Olimme lääkäriopiskelijoita, 21-vuotiaita ja ansaitsimme 500 markkaa kuukaudessa. (ihan surkeaa) silloin se kuulosti niin kivalta ja rikkaalta touhulta.
Haaveilimme leikissämme, että kun kasvetaan oikeasti ISOksi, niin meistä tulee se sama lääkäri-Janni ja unipsykologi-Sani. Ja ollaan niinkun bestiksiä ikuisesti. Ja me ollaan ihan sika rikkaita, meillä on vaan komeita miehiä ja iso asunto.

Lapsena halusin myös olla oikesti poliisi. No, tämä haave ei ole vieläkään irrottanut otettaan, mutta koulutuksen puute ja super huono näköni haittaa unelmaa. Huoh, rankkaa.

Yläasteella kaikki kaverit tiesi miksi ne tahtoo. Osa tiesi ehdottomasti, että heistä tulee sairaanhoitajia. Osa lähti automekaanikoiksi, osa kokeiksi ja tarjoilijoiksi. No, minä seurasin jonkun muun unelmaa ja päädyin lukemaan anatomiaa.
Se oli kyllä kaukana siitä mitä tahdoin.

Muistan vieläkin tarkoin opinto-ohjaajani sanat, kun valitsimme minulle sopivinta koulutusta. "Muista valita ammatti, jossa tulet pärjäämään ja tulet saamaan kohtuullista palkkaa." Minä ruksasin tanssiopinnot Joensuuhun, teatteriopinnot Helsinkiin ja kosmetologiopinnot Lahteen. Mikään niitä ei kuulemma ollut tarpeeksi kunnollinen ammatti.
Vähänkö ketutti. Edelleen opinto-ohjaajan sanat vainoaa mielessä: "Tanssija ei ole ammatti, se on harrastus, jolla ei elätetä edes naapurin kissaa."

Ja pah, sanon minä. Sinne meni sitten viimeisetkin itsepintaiset taiteilijaelämän rippeet. Koska olin melko saamaton koulussa, mikään ei oikein kiinnostanut. En koskaan oikein tainnut edes olla hyvä koulussa, en matematiikassa (joten haaveet arkkitehdin ammatista saavat jäädä) enkä oikein muussakaan, paitsi tietysti ne kivat liikunta, kuvaamataito, musiikki jne.

No, kun sain tietää pääseväni kouluun opiskelemaan lähihoitajaksi, riemastuin kovasti, koska kaverini, joka haki sinne myös ei päässyt, vaikka kovasti halusi. Luulin aluksi, että ehkä tämä onkin minua varten.
Olin kuitenkin niin väärässä.
Kestin sitä kokonaiset neljä kuukautta.
Edelleen koulunkäyntiavustajan koulutuksellani yritän selvittää mitä tahtoisin opiskella lisää.

Mutta siis...

Taidan silti olla jo vähän liian vanha aloittamaan tanssiopinnot uudestaan. Musiikki ammattina on melko riskiä ja taiteellista näkemystä minulla on lähinnä itseeni verrattu naamavärkki.

Mutta jonakin päivänä, toivottavasti, tiedän kuka olen, mitä tahdon ja tiedän millaiseksi kasvetaan ISOksi. Ja kun sitten olen ISO tulen sen heti kertomaan.

Tiedäthän sinä jo millainen olet ISOna...

Tah

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Punaiset kengät

kaupungilla kun mä kävelin
sinä vastaan tulitkin
punaiseksi lemahdin

odottaa en osannut
vaikka pistit mun pään aina pyörryksiin

sinä iltana kun pyysit ulos juhlimaan
sun kavereita näkemään
olin onnellinen tietenkin

mutta sitten mielesi muuttui kuitenkin
osannut et päättää otatko minut milloinkin

masennus iskee aina myöhemmin
kun mä menen nukkumaan
ja ajattelen sinua

"punaisilla kengillä
itseluottamukseni taas herätän
pidän puoleni rakkaudessa ja
sodan voitan sittenkin"

vastaantulijoita tuijotan
heistä sinua etsin
turhaan

kuusitoista päivää odotin
sitten luovutin
sinut unohdin

kun sä päätit soittaa sittenkin
luurin korvaan sulle löin

en halua sua enää nähdä milloinkaan
jos et osaa päättä tahdotko minua

ikävä iskee aina myöhemmin
kun mä menen nukkumaan
ja ajattelen sinua

"punaisilla kengillä
itseluottamukseni taas herätän
pidän puoleni rakkaudessa ja
sodan voitan sittenkin"

"punaisilla kengillä
itseluottamukseni taas herätän
pidän puoleni rakkaudessa ja
sodan voitan sittenkin"


© kuplatyttö

maanantai 11. elokuuta 2008

Raikas juustokakku











~24cm irtovuoka

pohja:

n.200g digestivekeksejä
   100g voita

~~> Murskaa keksit muruiksi, sulata voi. Nosta pohja jääkaappiin kylmettymään täytteen valmistuksen ajaksi

täyte:

   200g keiju vanilja tuorejuustoa
   200g philadelphia tuorejuustoa
   1 prk valio creme fraichea
1 1/3dl sokeria
3-4kpl limejä

~~> Sekoita juustot, creme fraiche, sokeri ja puristettu limemehu keskenään.

~~> Paista 175 ⋅c n. 45 min. Laita hyvissä ajoin leivinpaperia kakun päälle, jotta pinta ei palaisi.
~~> Jos vuoka on pienempi, paistoaika pitenee, ja jos suurempi, se vähenee.

~~> Jätä jäähtymään huoneenlämpöön n.1h ennen jääkaappiin laittoa. Asettele limepaloja kakun päälle tai tee liivateseos mansikoista.
Anna kakun hyytyä jääkaapissa n.4-6h, mielellään seuraavaan päivään.

sunnuntai 3. elokuuta 2008

I Kissed A Girl

This was never the way I planned, not my intention
I got so brave, drink in hand, lost my discretion
It's not what I'm used to, just wanna try you on
I'm curious for you caught my attention

I kissed a girl and I liked it
The taste of her cherry chapstick
I kissed a girl just to try it
I hope my boyfriend don't mind it

It felt so wrong, it felt so right
Don't mean I'm in love tonight
I kissed a girl and I liked it
I liked it

No, I don't even know your name, it doesn't matter
You're my experimental game, just human nature
It's not what good girls do, not how they should behave
My head gets so confused, hard to obey

I kissed a girl and I liked it
The taste of her cherry chapstick
I kissed a girl just to try it
I hope my boyfriend don't mind it

It felt so wrong, it felt so right
Don't mean I'm in love tonight
I kissed a girl and I liked it
I liked it

Us girls we are so magical
Soft skin, red lips, so kissable
Hard to resist, so touchable
Too good to deny it
It ain't no big deal, it's innocent

I kissed a girl and I liked it
The taste of her cherry chapstick
I kissed a girl just to try it
I hope my boyfriend don't mind it

It felt so wrong, it felt so right
Don't mean I'm in love tonight
I kissed a girl and I liked it
I liked it



psst. Kannattaa tsekata myös muiden laulamana, ehkä parasta viihdettä mitä olen kuullut/nähnyt vähään aikaan !!

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Mielimaailma

En millään jaksaisi uskoa, että en koskaan saa nauttia Jeffreyn tyylistä. Ripaus rockia, ripaus romantiikkaa. Mutta se asenne mikä suunnittelijan vaatteissa näkyy, sopisi niin hyvin kuvaamaan omaa mielimaailmaani.

Kyseessä siis Project Runway (Muodin huipulla) joka juuri sai Suomessa vasta kolmannen kauden päätökseen. Innolla siis odottelen seuraavia kausia.

Jeffrey Sebelia saa monien niskavillat pystyyn. "Sillä miehellä on liikaa asennetta, niin takapuolessaan." "Isosanainen mies, pieni mittainen tekijä..."No, sanookoon ken mitä tahansa, minä rakastuin täysin tähän tyyppiin.
Ihminen, joka käy monien ongelmien kautta voittoon, ei voi muuta kuin ihailla. Ja minä ihailen.

"Dark and annoying" sanat joilla Jeffreyta voisi kuvailla, ja se näkyy myös hänen suunnittelemissaan vaatteissa. Osassa taas on jotakin sitä piilevää romanttisuutta, jota nähtiin myös sarjassa.
Tiedetään, että jokaisen kovankin miehen kuoren alla piilee herkkä poika.

Suosikkini oli siis Jeffrey, mutta ei kannata unohtaa Ulrike Herzneria tai Michael Knigtia, heidän töitään tullaan varmasti näkemään. No, ainakin muualla kuin kotoisassa Suomessa, huoh.












torstai 5. kesäkuuta 2008

Naisellisuus

"Vuonna 1533, Orleansin herttuan pienikokoinen vaimo, Katariina de' Medici tilasi suutarin tekemään hänelle parin korkokenkiä, sekä muotia varten, että korottamaan hänen pituuttaan. Ne olivat eräänlaiset kengät, joissa oli korotettu kenkäpohja ja kantapää, mutta eivät kuitenkaan samanlaiset kun tämän päivän platform-kengät..." ---> wikipedia

Eipä tainnut tuo herttua oikein tietää mihin jalkansa pisti.

"Nykyään korkokenkiä käyttävät yleisimmin naiset, ja korkojen korkeus vaihtelee kolmesta senttimetristä stilettikoron kymmeneen senttimetriin tai jopa korkeampiin lukuihin.
Sabrinakorko on standardikorko avokkaille ja se on nimetty Audrey Hepburnin samannimisen elokuvan mukaan. Stilettikorko on saanut nimensä kapeakärkisestä veitsestä ja se on korkeampi ja sillä on kapeampi pohja." ---> wikipedia










Nykyään löytyy niin monenlaisia korkokenkiä, että valinnanvaikeus pistää pään sekaisin ja tilin tyhjäksi.
Muotilehtien sivuilla pyörivät julkkisnaiset ovat monella tapaa tyylikkäitä, mutta aina heillä on naiselliset korot jalassa.

Varsinkin tänä vuonna korkokengät ovat se tämän kesän juttu.
Liekö sitten että olen muodista täysin tietämätön, ajasta jäljessä tai sitten olen vain herännyt ja kasvanut naiseksi.
----

Tämä kesän kuolauslistalta löytyvät niin korkokenkiä kuin muitakin ihanuuksia. esim. Heidi Klumin suunnittelemat Jordache Jeansit.

















--

Myös ikuinen sota kullan ja hopean välillä kiristyy. Upeita kultakorvakoruja löytyy jokaisen koruliikkeen hyllyiltä, mutta samaan aikaan vasemmalla on upeita hopeariipuksia.
Edelleenkään en osaa päättää, kumpaa pitää enemmän.
Omistan tuhottomasti koruja, joita en aina edes ehdi pitää, ja sitten ne usein jäävät johonkin piiloihin, jotka löytyy seuraavalla vuosikymmenellä.

----

Kesä on aina yhtä ihanaa, tuskaa ja ahdistavaa. Kadulla kävellessä tulee aina joku tyylikkäämpi vastaan, kengät alkaa hiertää kantapäästä juuri kun saat juoksuspurtin päätökseen hypätessäsi junaan, liian lyhyt hame nousee korviin pienessä tuulen vireessä, kesän ensimmäinen jäätelöpallo tippuu suoraan uusille vaaleille farkuillesi ja joku työntää kahvit suoraan uuden kauluspaitasi päälle.

Mutta on se kesä silti ihanaa, hauskaa ja niin mukavaa aikaa.

----

Katselin tuossa myös kesän tanssilavoja.
Lavatanssit voisi olla se tämän kesän uusi tempaus lajissaan. Mitä vielä. Muhkea ja upea kukkamekko päälle, tanssikengät jalkaan ja eikun tanssahtelemaan Jari Sillanpään tahdissa (vai mitä ihmettä siellä lavatansseissa nyt sitten soitetaankaan?)

Mutta muistakaa kesän motto, varsinkin juhlissa ja illanistujaisissa, kun nenä alkaa punoittaa liiasta auringossa isumisesta.
"Sisäisesti kaunis, ulkoisesti kaunis!"

(---> oikeastaan sen kuuluisi mennä kyllä, sisäisesti kaunis, ulkoisesti aurinkorasvakerros naamassa)

torstai 29. toukokuuta 2008

Ajatuksia... osa II

You're chatting to me, like we connect
But I don't even know if we're still friends
It's so confusing,
Understanding you is making me not want to do...

...This paranoia is distressing
But I spend most of my night guessing
Are we not, are we together
Will this make our lives much better

I'm not in love
I just wanna be touched ...

Lyrics: Kate Nash ~ Pumpking Soup





































Kuva: www.allposters.com

keskiviikko 28. toukokuuta 2008

Luv shoes osa I

Kesä alkaa tehdä tuloaan ja
kaupoissa näkyy ihania kenkiä värikkäinä riveinä.

Värikkäät kengät täydellistävät
muuten pelkistettyä asua loistavasti.











---
Arkeen ja töihin.
Miksi pitäisi aina laittaa mustat avokkaat töihin lähtiessä. Luulisi työnteon maistuvan paremmalta herkullisen värisissä kengissä.







Textile shoe 35€ - Pumps 35€, Dinsko
---

Juhlaan.
Kesän ylioppilasjuhliin, rippijuhliin, häihin ja kaikenlaisiin juhlatilaisuuksiin on aina kiva pukeutua, mutta miksi tyytyä aina mustiin tai valkoisiin kenkiin. Värikkäillä asusteilla ja kengillä saat perusmustan tai valkoisen mekon näyttämään kiinnostavammalta.
















Miss Sixty Buckle Front Metallic Court117,64€ - Salvador Sapena Tie Front Platform Sandals 179,92€ , Asos.com
---

Baila, baila.
Illan rientoihin saat väriä menevän värisillä kengillä. Herkulliset värit ja muodot saavat vipinää tanssilattialla.
















Karen Millen Satin Stud Platform Sandals 228.36€ - Karen Millen Dip Dye Patent Wedge Sandals 186.84€, Asos.com
---

Kenkiin kannattaa panostaa. Mukavuus, oikeanlainen lesti ja istuvuus kuulostavat samantekevältä, kunhan kenkä näyttää hyvältä jalassa. Mutta myöhemmin jalkasi kiittävät hyvästä lestistä.

Minna Parikan uudet herkulliset kengät ovat saapuneet. Muoto, lesti ja istuvuus ennen kaikkea.












Suunnittele kengät

Suunnittele sikamageat kengät Reebok sivuilla. Voit ostaa suunnittelemasi kengät itsellesi. Huisin hauskaa ja varmasti et törmää kadulla toisiin samanlaisiin.














tiistai 20. toukokuuta 2008

Täydellinen juhlamekko?

Onko sellaista? Täydellistä juhlamekkoa?
Varmasti on... mutta... mistä ihmeessä ne sitten ovat?






Tein havainnon kaupungilla pyöriessäni, että useat juhlamekot on tehty niin suuririntaisille naisille, että tällainen lattarintainen jää vailla ihanaa kangasta ja kuosia. Aina pitäisi valita se tavallinen musta/valkoinen, joka sitten litistää ne tissit vielä enemmän piiloon.

Mainoksissa ja kuvissa luvataan täydellinen mekko, joka istuu hyvin ja näyttää seksikkäältä ja plaaplaa.. Mitä vielä. Kaikissa koristaa se blondi suurine tisseineen!

Pah! Mutta ehkä sittenkin on vielä toivoa.


Zarassa ja Mangossa olen ainakin törmännyt muutamiin malleihin, jotka myös pienirintaiset saavat muotoa näkyviin. Mutta sitten se koko kysymys. Miksi ihmeessä niitä kokoja ei voida tilata lisää? Tiedätkö ketään XL-kokoista, jolla on pienet rinnat, koska sanon (vannon) että ne mallit eivät todellakaan sovi suuririntaisille.

Mutta sen enempää nyt vikisemättä ja narisematta. Löysin ihanan juhlamekon. Zarasta, vaikka luulin että en koskaan löytäisi minkäänlaista juhlamekkoa sieltä.

On tässäkin yksi huono puoli. No, juuri se rinnankohta. Mutta oikeilla rintaliiveillä saan kuin saankin mekon istumaan.


Mekko on monivärinen, satiininen ja ohutta ilmavaa kangasta. Juuri minun näköinen.


Huomasin mekon itseasiassa jo kaksi viikkoa sitten, mutta silloin kyseistä koosta löytyi ompeluvirhe, joka oli niin näkyvä, ettei sitä ompelijakaan olisi saanut kunnolla kuntoon. Ja kyseistä kokoa ei enää ollut missään liikkeessä. Pahus, juuri niin minun tuuriani. Tietysti.

Ja nyt tänään, kotimatkalla, löysin (onneksi) saman mekon, joka luultavasti oli palautettu, ja se oli ehjä! Wuuhuu!!

Täältä tullaan ylioppilasjuhlat, häät, ristiäiset, häät, synttärit jne.

Onnea mekkojahtiin!












Kuvat: Zara, Asos.com

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Halataan kun tavataan

"Halaaminen on ihmisapinoiden välinen tunteiden ilmaisun muoto, jossa kaksi tai useampi ihmisapinaa kietoo kätensä tiukasti toistensa vartaloiden ympärille yleensä rinnan korkeudelta.

Halaamisen katsotaan opittavan useimmiten vanhemmilta. Jos vanhemmat eivät halaa lapsiaan, nämä eivät myöskään halaa vanhempia taikka omia lapsiaan.

Populaarikulttuurin piirissä Teletapit ovat edistäneet halaamista. Teletapit suorittavat usein "ison halin", jossa he kaikki halaavat toisiaan samaan aikaan."
---> wikipedia


"Halihormoni toimii"

Halihormooniksi kutsuttu oksitosiini* alentaa verenpainetta ja stressiä sekä toimii luonnollisena masennuslääkkeenä.

Testien mukaan oksitosiinia on veressä selvästi enemmän n. kymmenen minuutin koskettelun jälkeen. 
Syleily tai olalle taputus alentavat myös stressihormoni kortisolin tasoa.

*Oksitosiini (kreik. oksys = nopea, tokos = synnytys) on yhdeksästä aminohappomolekyylistä muodostunut hormoni, joka syntetisoituu väliaivojen tumakkeissa, mutta vapautuu verenkiertoon aivolisäkkeen takalohkosta äidin synnyttäessä. Se saa kohdun lihakset supistelemaan ja sikiön liikkeelle. Imettävällä äidillä oksitosiinin tehtävänä on saada maito poistumaan rinnoista supistamalla maitorauhasia ympäröiviä pieniä lihaksia. Oksitosiinia erittyy myös mm. seksuaalisen mielihyvän yhteydessä. --> wikipedia
-----

Halibileet!

Suomessakin on järjestetty halibileitä, joihin toisilleen tuntemattoman ihmiset menevät patjoilla, tyynyillä, peitoilla ja vilteillä täytetylle lattialle, ja halaavat ja koskettelevat toisiaan.

Idean on tarkoitus lievittää stressiä ja masennusta ihmisillä, jotka eivät muuten halaile tai koskettele muita, tai jotka tuntevat yksinäisyyttään.

Ideana ei kuitenkaan ole tulla pariutumaan tai kyseessä ei ole mikään seksuaalinen tempaus, jossa riisuttaisiin ilkosilleen ja harrastettaisiin "ryhmäseksiä". Halaaminen on luonnollista, ja sitä haetaan sieltä mistä sitä saa.

Myös muut kuin yksinäiset, masentuneet ihmiset hakeutuvat ihan seuran vuoksi bileisiin. Siellä tutustuu uusiin ihmisiin ja saa vielä ilmaisen halauksenkin.
Kuinka ihanaa! Vai mitä?

"Ilmiöitä tulee ja menee: jossain vaiheessa aikuisille tarjottiin tyynysotaa.
Sinänsä koskettaminen on myönteinen asia. Halatessa ihminen tuntee tulevansa hyväksytyksi.
Suomessakin tuttavien halaaminen on lisääntynyt, samoin kuin erilaiset terapiat, joissa kosketellaan." ~Tarja Sandberg (kliininen seksologi)~

Silti mukaan mahtuu aina sellaisia tyyppejä, jotka tahallaan luovat muille mielipahaa koskettelemalla liian seksuaalisesti tai pilaamalla tunnelman ja tällä pilaavat muiden hyvät kokemukset ja saattavat myös luoda ujoimmille ja syrjääntyneimmille traumoja.

Joten jos saat kutsun halibileisiin, muista että kyseessä on ainoastaan koskettelu ja uusien ihmisten tapaaminen. Ei seksuaalinen kanssakäyminen.

Joten, halataan kun tavataan! 


keskiviikko 7. toukokuuta 2008

Katumus

Minulle iskee monesti shoppailessa ostokatumus.
Miksi ihmeessä siis otin tämän topin, vaikka se ei todellakaan näytä hyvältä päälläni, vaikka se sovituskopissa näytti niin mukavalta.
Kaikki muuttuu viimeistään aina kotona, kun kaataa ostos saaliinsa sängylle ja käy läpi, mihin ihmeeseen kaikki rahat on taas kuluneet.

Liian pienet farkut, mutta kehtaako niitä mennä enää palauttamaan, ja kertoa että ne puristavat takalistosta, ja että ei ole enää 15-vuotias, joten luultavasti räikeä pinkkikään ei ole enää käy itselle.

Tolppakengät, joiden korkeus hipoo jo 10cm. Kerrotko myyjälle saman tien selitykseksi, nilkkaasi tehtiin viime viikolla iso leikkaus, ja luulit olevasi jo valmis tähän korkeuteen, ei sillä että et osaisi (pystyisi) kävelemään niillä, vaikka tosiasiassa lensit jo naamallesi sovittaessasi niitä uudestaan kotona.

Muotilaukku, joka tosiassa on halpaa tekonahkaa, mutta näytti liikkeen keinovalaistuksessa erittäin hyvältä olallasi, mutta tosiasiassa se näytti kuolleelta marsulta päivänvalossa.

Ostokatumus on yleistä, ja välillä sitä ei vain millään kehtaa mennä palauttamaan, ainakaan ilman suurta keksittyä selitystä miksi juuri palauttaa tuotteen.

Työpaikallani painotetaan aina suureen ääneen asiakaspalvelua, varsinkin siinä vaiheessa kun asiakas palauttaa tuotteen.
Pysy rauhallisena, myötäile asiakasta, koita saada toinen tuote myytyä. Ja käyttäydy kuin siinä ei olisi mitään kummallista että haluaa palauttaa tuotteen. Mutta silti sitä tuntee itse asiakaspalvelijana, että taas yksi raukka, joka ei vain millään osannut valita oikean väristä/liian pieni tai suuri koko, puhumattakaan tuotteen hinnasta, ja siinä vaiheessa on iskenyt paniikki, että millä ihmeellä sen maksaa.
Ja myös asiakkaista huomaa suurta hämmentyneisyyttä, syyllisyyttä ja he saattavat keksiä niin uskottavan mutta niin valheellisen tarinan, jotta palautus olisi tavallaan jo ansaittua.

Ystäväni kertoi kerran palauttaneen ostamansa paidan, joka oli ihan hyvä, hinta suhteellinen ja värikin menettelin, ongelma oli vain siinä että niitä lojui sohvan nurkissa muutama kymmen samanlaista, ja liikkeestä oli saanut kahvitarjoilua sinä päivänä, eikä hän ollut kehdannut lähteä sieltä ilman minkäänlaista ostosta.
Kuka ihmeessä menee vaateliikkeeseen pullakahville ja lähtee ostamatta ainuttakaan tuotetta? Siis muut kuin vanhemmat ihmiset ja köyhät, jotka aivan kyttäävät ilmoituksia ilmaisista purtavista.

Minä palautin juuri toissa päivänä kengät, jotka olin ostanut lehtiostoksen lisänä. Olihan nyt ihan hölmöä ostaa pelkkä lehti, koska se oli halvempi siellä kuin muualla.
Palautuksen aikana pysyin hiljaa, mutta mielessäni kupli monenlaisia satuja, miten toinen varvas olikin niin huono, että se hiertyi samantien, tai miten olin ostanut pikkusiskolle lahjaksi, mutta olinkin juuri ostanut samanlaiset, ha, kas kummaa. Sattumaa.

Miksi ihmeessä siis teemme tällaista? Välttääksemme häpeää?

Tiedä sitä.. mutta palauttaminen, ostoskatumus on kyllä jokapäiväistä. Mutta silti en ole vielä palauttanut limupulloa, joka on vain osunut käteeni tiskin päässä, joka sekin siis heräteostos.
Kuka sitä nyt maitoa palauttaisi kauppaan, vaikka ei maitoa joisikaan, mutta koska se on vain tuntunut kaupassa kivalta ostokselta.

Toinen ystäväni kertoi ostaneensa masennuksissaan vauvanpurkkeja, koska näytti niin ryytyneeltä työnteosta, että sai kauppiaalta pahamaineista katsetta, mutta koska hän osti vauvanruokaa, hän sai taputuksia olalle.

Kummallinen maailma...

Palaan asiakaspalveloimaan.. (vai miten ihmeessä tuo sitten kirjoitetaankaan) 

tiistai 29. huhtikuuta 2008

maanantai 7. huhtikuuta 2008

Hiustyyliä

Huomenna varattu aika kampaajalle, saa nähdä minkänäköisenä sieltä tulee ulos.
Yleensä olen nimittäin ollut melko pettynyt lopputulokseen, mutta jospa kerrankin nyt pitäisi mieltä ja toivoa yllä, että "kyllä siitä hyvä tulee!"

Kunhan vain ei kävisi näin huonosti:


Kampaaja ampui hiusmallista valittanutta asiakasta (08.03.2008)

Pennsylvanialainen kampaaja imi kenties vaikutteita Johnny Deppin esittämältä Fleet Streetin paholaisparturilta. Asiakkaan ei tosin käynyt aivan yhtä huonosti kuin Tim Burtonin elokuvassa.

Tapahtumat saivat alkunsa viime torstaina, kun Lauren Newton, 28, ajatteli piristää päiväänsä uudella hiustyylillä. Hän meni hiusmuotoilija Monique Reedin kotiin, mutta heille tuli pian riitaa hiusmallista.

Kimpaantunut kampaaja ei halunnut kuunnella valituksia, vaan päätti tukkia asiakkaan suun.

- Hän meni makuuhuoneeseen, otti aseen ja ampui kattoon, poliisipäällikkö James Blyth kertoi Associated Pressille.

Siinä vaiheessa Newton katsoi paremmaksi häipyä siskonsa kanssa vähin äänin. Reed ehti kuitenkin ampua pakenevaa Newtonia alaselkään.

Naisen onneksi vammat eivät ole hengenvaarallisia. Hän on hoidettavana sairaalassa Pittsburghin lähistöllä.

---> Lähde: Iltasanomat

Kampaajaa odottaa syyte muun muassa törkeästä pahoinpitelystä.

perjantai 4. huhtikuuta 2008

Kevätsää

Kevätsää lämmittää, luonnon kaiken herättää.
Katsokaa, sulaa maa, puut jo silmut saa!
Lintusten nyt laulu soi, niityt kaikki vihannoi.
Kevätsää lämmittää, luonnon herättää.

Kenpä vaan voisikaan jäädä kotiin nukkumaan?
Vuoretkin, laaksotkin kutsuu leikkihin.
Kuulet huilun sävelen: käki kukkuu kultainen!
Kenpä vaan voisikaan jäädä nukkumaan?

---

Muiden blogeja lukiessa tulee fiilis, että on ihan pihalla. Joku kirjoittaa niin tunteikkaasti omista fiiliksistään, joku taas niin rohkeasti ja joku taas niin täydellisesti, että voi jopa kuvitella mielessään tapahtumat.

Mutta kevät on sellainen, joka saa ihmiset runoilemaan ja taiteilemaan. Oli nyt kyse sitten valokuvista, vaatteista, taidemaalauksista, musiikista jne. niin kyllä se kevät herättää ihmiset taas eloon.

Mutta siis vakavasti puhuen, taidan itse olla vielä aika nukuksissa. Onhan toki kivaa että ulkona paistaa aurinko ja saa vaihtaa kuumat toppatalvikengät lenkkareihin, aurinkolasit silmille ja lähteä taas vihdoinkin pitkille lenkeille.

Mutta minä ainakin haluan vapaapäivinä nukkua pitkään, mutta minkäs teet, kun aurinko pakottaa sinut heräämään jo 9.00 aamulla, ja sitä sitten sängyssä maristaan ja huokaillaan että eikö nyt joku samperi voisi sulkea niitä sälekaihtimia.

Ei ole helppoa kesälapsen ja syyslapsen yhteisasuminen.

Meillä asuu aamuvirkku ja yöeläin. Tai oikeastaan kaksi molempia.

Yksi haluaa herätä ajoissa puuhamaan asioita päivänvalossa, tapaamaan ihmisiä (naapureita) ja lähteä pitkälle retkelle metsään haistelemaan uusia tuulia.

Toinen taas haluaa nukkua mahdollisimman pitkään, tarvitsee ainakin pannullisen kahvia herääkseen uuteen päivään, notkuu sohvalla vielä muutaman tunnin ja kun aurinko miltei jo laskee, pääsee ulos tuulettumaan.

Mutta onneksi tämä on vain jotain kevätsyndroomaa, koska kyllä syyslapsikin innostuu kesästä, auringosta ja niistä kaikista samoista asioista kuin kesänlapsikin. Se vain vaatii hieman aikaa ja kärsivällisyyttä.

Aurinkoista kevättä! 


tiistai 1. huhtikuuta 2008

Kissakaveria EI jätetä!







Nyt alkaa taas kevät kukkia ja ihmiset suuntaavat nokat kohti kaakkoa.
Matka kohti mökkiviikonloppuja.
Ja siellä takapenkillä se Maija taas vinkuaa sitä mustavalkoista mirriä itselleen, ja äiti myötäilee, että kyllä me sellainen hankitaan kunhan päästään perille...

Ennen kuin otat itsellesi kesäkissan, muista muutama asia!!

- Kissa on eläin, joka tarvitsee hoitoa ja suojaa
- Kissa on eläin, joka tuntee myös kipua
- Vaikka kissa olisi kuinka itsenäinen, se ei tarkoita sitä, että sen voi jättää omineen viikkokausiksi siinä toivossa että: "kyllä se hiiriä sieltä metsästä metsästää"


"UUSI KAMPANJA ALKAA!!!
Whiskas Kissakaveria Ei Jätetä -kampanja käynnistyy vu
onna 2008 jo viidennen kerran. Kampanjan tavoitteena on muistuttaa ihmisiä vastuustaan lemmikinomistajina ja herättää yleistä keskustelua lemmikkien ottamisesta ja pitämisestä. Suomessa hylätään vuosittain tuhansia eläimiä, joista valtaosa on kissoja.

Kampanjasta kertyvät varat lahjoitetaan Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton löytöeläintyölle. Varat käytetään pääosin kissojen sterilointiin ja kastrointiin sekä rokotuksiin ja madotuksiin, mutta myös tunnistusmerkintöihin mikrosirulla, jotka ovat suurena apuna kadonneiden kissojen löytämisessä ja tunnistamisessa. Vuonna 2004 aloitettu kampanja on kerännyt varoja löytöeläimille reilusti yli 20 000 euroa.

Kampanjan kummeina jatkavat musiikin monitoimimies ja päätoimittaja
Jone Nikula, juontaja ja tv-kasvo Ellen Jokikunnas, laulaja Jonna Kosonen ja näyttelijä Eija Vilpas. Lisäksi kampanjan avajaispäivänä paljastetaan vuoden 2008 uusi Kissakaveria Ei Jätetä -kummi.

Vuoden 2008 kampanja alkaa 25. huhtikuuta."

Lahjoita 5€ SEY:n eläinsuojelutyöhön.

Näin osallistut kampanjaan: Kissakaveria 
Ei Jätetä -hyväntekeväisyyskampanjaan voi osallistua lähettämällä tekstiviestin SEY numeroon 16350. Viestin hinta on 5 euroa.
Eläimet kiittävät tuestasi.

Tee testi Sey:n sivuilla: 
http://sey.brandson.fi/?s=s


Yhteisöt: (klikkaa)

Minun ja Pinjan terveiset kaikille maailman kissoille, koirille, hiirille, papukaijoille, pupuille, hirville, mäyrille, hevosille, lehmille, kanoille, virtahepoille, tiikereille, seeproille, sioille ja siis kaikille eläimille!!














Muista myös yhtä tärkeä Irti mun munista- kampanja!