Kevätsää

Kevätsää lämmittää, luonnon kaiken herättää.
Katsokaa, sulaa maa, puut jo silmut saa!
Lintusten nyt laulu soi, niityt kaikki vihannoi.
Kevätsää lämmittää, luonnon herättää.

Kenpä vaan voisikaan jäädä kotiin nukkumaan?
Vuoretkin, laaksotkin kutsuu leikkihin.
Kuulet huilun sävelen: käki kukkuu kultainen!
Kenpä vaan voisikaan jäädä nukkumaan?

---

Muiden blogeja lukiessa tulee fiilis, että on ihan pihalla. Joku kirjoittaa niin tunteikkaasti omista fiiliksistään, joku taas niin rohkeasti ja joku taas niin täydellisesti, että voi jopa kuvitella mielessään tapahtumat.

Mutta kevät on sellainen, joka saa ihmiset runoilemaan ja taiteilemaan. Oli nyt kyse sitten valokuvista, vaatteista, taidemaalauksista, musiikista jne. niin kyllä se kevät herättää ihmiset taas eloon.

Mutta siis vakavasti puhuen, taidan itse olla vielä aika nukuksissa. Onhan toki kivaa että ulkona paistaa aurinko ja saa vaihtaa kuumat toppatalvikengät lenkkareihin, aurinkolasit silmille ja lähteä taas vihdoinkin pitkille lenkeille.

Mutta minä ainakin haluan vapaapäivinä nukkua pitkään, mutta minkäs teet, kun aurinko pakottaa sinut heräämään jo 9.00 aamulla, ja sitä sitten sängyssä maristaan ja huokaillaan että eikö nyt joku samperi voisi sulkea niitä sälekaihtimia.

Ei ole helppoa kesälapsen ja syyslapsen yhteisasuminen.

Meillä asuu aamuvirkku ja yöeläin. Tai oikeastaan kaksi molempia.

Yksi haluaa herätä ajoissa puuhamaan asioita päivänvalossa, tapaamaan ihmisiä (naapureita) ja lähteä pitkälle retkelle metsään haistelemaan uusia tuulia.

Toinen taas haluaa nukkua mahdollisimman pitkään, tarvitsee ainakin pannullisen kahvia herääkseen uuteen päivään, notkuu sohvalla vielä muutaman tunnin ja kun aurinko miltei jo laskee, pääsee ulos tuulettumaan.

Mutta onneksi tämä on vain jotain kevätsyndroomaa, koska kyllä syyslapsikin innostuu kesästä, auringosta ja niistä kaikista samoista asioista kuin kesänlapsikin. Se vain vaatii hieman aikaa ja kärsivällisyyttä.

Aurinkoista kevättä!