You Should Be Wilder You're No Fun At All: France

Näytetään tekstit, joissa on tunniste France. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. marraskuuta 2012

"Elämäni laulu..."

Jos omalle elämälle pitäisi langettaa yksi laulu, saattaisi se hyvinkin olla juuri tämä.

Aino Venna on minulle hyvin uusi tuttavuus. Helsinkiläinen Aino julkaisi ensimmäisen albuminsa lokakuussa ja on niittänyt arvosteluissa ylistyksiä. Marlene- levyä on sanottu vuoden levyksi.

Minulle se uppoaa silloin, kun ulkona on pimeää ja pakkasta, tähdet loistaa kirkkaalla taivaalla, punaviinilasi lämmittää keuhkoja ja kynttilän valo saa olon yhtäaikaa niin romanttiseksi kuin seksikkääksikin. Hyvällä tavalla, tietenkin.

Sillähän ei ole mitään merkitystä, että en ymmärrä sanan sanaa mitä Aino Suzette laulussaan laulaa, sillä ei tosiaan ole merkitystä. Vain sillä on, että se saa minut hyvälle mielelle ja iskee suoraan verisuoniin, keuhkoihin ja sydämen ytimiin.

"Vennan musiikki on kuin auto, joka ajaa ilman valoja jalankulkijan yli ja joka ikkunasta heitetään lentosuukko ennen pois kurvaamista" lähde: Aino Venna

Jos et usko minua, niin kuuntele itse.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

"Eiffel Tower... Tattoo"

Kun ensimmäisen kerran ajattelin tatuointeja, en oikeastaan tiennyt yhtään mitä ja minne sellaisen ottaisin. Kuten olen kertonut, olin jopa niitä vastaan... No, tähän on tultu, että seuraavia on jo suunnitteilla.

Ehkä tällainen... C'est La Vie...

kuvat: tumblr, weaheartit, tattoologist.com,

http://craftyarchitect.wordpress.com/,

http://jewel-pebbles-ii.blogspot.com/

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

"Old Paris..."

Olen jo kauan omistanut Pariisi aiheisen kalenterin ja tutkinut sen sivuja ja valokuvia, joita mies nimeltä Robert Doisneau on kuvannut.

Kuvat ovat tuntuneet niin kaukaisilta, surullisilta ja kylmiltä osaksi siksi, että Doisneau on kuvannut tilannekuvia, joita ei välttämättä tämän päivän Pariisissa näy. Osaksi siksi, että kuvat ovat mustavalkoisia ja eletään vuotta 1940-1960.

Vasta luettuani Hemingway:n Nuoruuteni Pariisi, joka sijoittuu lähelle noita vuosikymmeniä, olen alkanut ymmärtämään millainen paikka Pariisi loppujen lopuksi on ollut. Ankara, kylmä, köyhä. Ei siis ollenkaan sitä, mitä tämänpäivän perusteella voisi sanoa, mutta silti täynnä iloa, rakkautta ja elämää.

Hemingway:n kirjoitti, että ne olivat hänen parhaat ja onnellisimmat vuotensa. Ja uskon, että vaikka köyhyys ja kylmyys tuntuivat, saattaa Pariisissa olla sitä taikaa sittenkin - ollut jo vuosikymmenien.