"Textile"

Abby Brothers by Elizabeth and James. "Textile" Spring 2012 Collection.

kuvat: fashiongonerogue ja Elizabeth and James Lookbook

"Weekend..."

Viikonloppu. Ollutta ja mennyttä. Seuraavaa odotellessa. 

"I Leave All the Grey Behind..."

kuvat: weheartit/Patrick Demarchelier

"i Promise..."

Kuten edellinen postaus antoi ymmärtää, haluan tehdä vuodest 2012 erilaisen. En erikoisemman kuin muistakaan vuosista, mutta erilaisen. Haluan vihdoinkin keskittyä asioihin, joita olen halunnut jo pitkään tehdä.

Rakastan musiikkia, ja vaikka ja kuinka haluaisin käydä keikoilla ja festareilla, ei niihin aina ole aikaa. Flow Festival on silti ykkösvalintani. Tämän vuoden avajaiskonsertissa nähdään Bon Iver. Pakko nähdä.

Musiikista äärimmäisyyksiin pääsee, kun istuu suuressa salissa tuijottaen uskomattomia lavasteita, kuunnellen musiikkia, joka saa sinut värisemään. Ooppera. Musiikki, jota moni ei ymmärrä, taiteenlaji jota moni ei halua edes ymmärtää. Minä ymmärrän. Ja lupaan itselleni, että nautin siitä tänä vuonna enemmän. Myös baletissa aion käydä. Ainakin kerran - tai kaksi.

Ystävät. Aion viettää enemmän aikaa ihanien ystävieni kanssa. Monelle on sattunut ja tapahtunut ihania asioita, joillakin ne on vasta edessä. On tai ei - aion olla enemmän heidän kanssaan ja tehdä vaikka niinkin "hulluja" juttuja, kuin kärrynpyörä keskellä puistoa, vaikka ikäni lähteleekin kolmeakymmentä. Ikuisesti nuori ja viisas. 

Turha kosmetiikka. Sitä ostaa ryppyvoiteita siinä toivossa, että ne ensimmäiset rypyt eivät näkyisi. Turhaa. Rypyt kuuluvat luonteeseen. Se vasta onkin elämää. Silti kosmetiikka on tärkeää, varsinkin näin talviaikaan, meikkivoide kun suojaa pakkaselta ja myös saasteilta. Ei se kosmetiikka ihan turhakaan juttu ole. 

Silti aion panostaa vain välttävyyksiin, kuten hajuvesiin. Olen hullaantunut tuoksuihin, niiden ansiota arkikin voi olla luksusta. Vai onko kaikilla varaa Pradaan, Chaneliin, muutoin kuin kosmetiikan muodossa?

Kirjallisuus. Oli se sitten hömppää tai ei, aion lukea enemmän. Aion myös jaksaa olla luova ja kirjoittaa aloittamani novellit loppuun. Saattaa myös olla, että jokainen tulee saamaan ensi vuonna lahjoiksi pelkkiä kirjoja. Kirjoja kun luetaan nykyään liian vähän. 

Leikkiä hassun kissani kanssa enemmän ja nauttia siitä, että meitä on me kaksi. 

Suklaa. Lupaan olla syömättä sitä liikaa. Toisaalta ketä minä olen huijaamaan, tämä kun ei takuulla tule onnistumaan, ei minulta eikä monelta muultakaan naiselta. Kysykää vaikka.

Suklaasta pääseekin aina niin mukavaan aiheeseen kuin urheilu. Toki urheilu on hyödyllistä ja sitä tulisi harrastaa enemmän kuin nykyään.

Aloitin miekkailun marraskuussa, ja voin sanoa, että se ei sovellu ainakaan sellaiselle, joka pelkää mustelmia. Niitä nimittäin on - ja paljon. Viimeisellä kerralla sain reiteen kuusi mustelmaa, toiselle puolelle yhden kipeimmistä, sääressä on nyrkin kokoinen ja käsivarsikin täyttyi mukavasti. Mutta muuten laji on vaativa, klassinen, hauska ja ennen kaikkea mielenkiintoinen.

Mutta, suunnitelmissa oli jatkaa jo pitkään harrastamaani kuntonyrkkeilyä, varsinkin nyt kun salikin olisi vain heiton päästä kotoa. Kuitenkin miekkailu kutittelee mieltä. Molempiin ei ole aikaa, joten valintoja on tehtävä. 

Joogaan, hot joogaa varsinkin, pitäisi löytää aikaa enemmän, se virkistää mieltä, kehoa ja koko olemusta. Hot jooga tuntuu paljon paremmalta normaaliin joogaan verrattuna. 

Tanssimaankin olisi ihanaa päästä. Mutta nämä ovat niitä valintoja, joita on tehtävä, vaikka ei osaisikaan. Katsotaan minkä harrastuksen parista minut tänä vuonna löytääkään.

Miten olisi...

Mutta ennen kaikkea aion antaa aikaa itselleni. Oma rauha, oma aika. Rauhoittuminen. Niitä hetkiä, kun ei tarvitse ajatella mitään ja voi vain olla. Kärsivällisyyden kasvattamista. Viisi minuuttia, tunti, päivä. Kun se siltä tuntuu, on voitava sanoa kaikelle muulle ei. 

Rakennan itselleni pesän, ja lepään siellä. Yksin, olematta kuitenkaan yksinäinen.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa rakastaa.

kuvat: weheartit

"Feather On My Pillow.."

Lupaan itselleni tai en - haluan vuodelta 2012 asioita, joita en ehtinyt 2011 tekemään niin usein tai paljon kuin olisin halunnut.

Vuosi 2011 on muutenkin ollut varsin tapahtumarikas, paljon uusia asioita, jotka ovat vaikuttaneet siihen millainen olen nyt - ja tulen olemaan. Elämänmuutokset - suuret ja pienet. Ihmissuhteet. 

Tammikuu alkoi hienolla Portugalin reissulla, mutta jo puoli välissä suru voitti. Ikävä. Minttu- koira poistui luontani, eikä sen jälkeen mikään enää ollut ennallaan.

Kevät koitti, koulu loppui ja niin loppui parisuhdekin. Samalla kaikki muuttui. Asunnonvaihdos, työpaikka. Arki oli erilaista. Mutta silti tuntui, kuin painava taakka olisi otettu pois. Seitsemän vuoden jälkeen sain vihdoin taas hengittää, ja olla se kuka todella olen. Elää elämää, jollaista sen halusin olla, ketään loukkaamatta.

Ei sillä, että elämä tästä helpommaksi olisi muuttunut. Ei tosiaan.

Kesän tultua huomasin miten läheisyydenkipeä ihminen voi olla. Sitä tarttuu ihmisiin, niihinkin joihin ei haluaisi. Olo on kuin kärpäspaperilla. Sitä haluaa tarttua kaikkiin kiinni, kerätä ihmiset ympärilleen ja pitää niistä kiinni - silläkin uhalla, että lopulta jää yksin.

Ihmissuhteet ovat nopeita ja kärsimättömiä. Niistä puuttuu aitous, niihin on takertunut niin kiinni, ettei osaa hengittää ja kun vihdoin ote löystyy, sitä huomaa miten (sekaisin) onneton on. Sitä on yrittänyt vakuuttaa itselleen, että uuden elämän voi löytää toisten kautta. Ei se mene niin. Vähitellen huomaa, että nekin uudet tuttavuudet, joita "tappoi" kärsimättömällä käytöksellään ovat menneet, niistä ei pystynyt enää pitämään kiinni, eikä se oikein olisi ollutkaan. 

Arki muuttui paremmaksi syksyllä. Uusi asunto, uusi työ, uudet työkaverit, uudet ystävät. Ja vaikka kaikki vanhakin oli mukana, uudet kuvioit piristävät. Syysmasennus ei iskenyt, ei ollut aikaa surra ja masentua, kun ympärillä tapahtui mielenkiintoisia asioita ja läheiset ihmiset jaksoivat olla kannustavia.

Talvea kohden, vuoden loppua ajatellen voi huokaista. Kaikki meni, niin kuin pitikin mennä. Jos se tarkoittaa että elän tässä ja nyt, olen onnellinen. Pitkään aikaan osaan olla itselleni rehellinen, luottaa, tehdä asioita joita en olisi aikaisemmin tehnyt. Tunnen itseni paremmin kuin aikaisemmin. 

Sanotaan että virheistä oppii - ei niistä opi, mutta niitä voi muuttaa. Jokainen virhe kaunistaa, sanotaan myös. En usko että elämää on helppo lähteä muuttamaan. Joku siinäkin toki onnistuu - itselleni se ei sopisi. Sen sijaan haluan elää hetki kerrallaan, ottaa vastaan sen palan, joka minulle tarjotaan, enkä ahmia liikaa. 

Tästä se lähtee... Vuosi 2012. Sitä mitä se tuo tullessaan - tuoko mitään - ei voi tietää, enkä haluakaan. Tässä hetkessä on oikeasti ihan kiva olla.

... and understanding.

Ja koska Uusi Vuosi on aina hyvä syy aloittaa kuuntelemalla hyvää musiikkia, tarjoan teille palasen... miehestä nimeltä Aaron.


Aaron Oliver Lee on artisti, jonka musiikissa huokuu herkkyys ja taide. Pianomusiikki iskee minuun siinä määrin, että luovuus tarttuu. Olen kirjoittanut kasoittain novelleja  vain kuuntelemalla Tchaikovsky:a, Chopin:a, Faure:a, samoin kuin Yann Tiersen:n Amelie soundtrack:a, koskettavampaa ja innostavampaa musiikkia saa hakea. Tietysti tämäkin on vain minun mielipiteeni.

Ja vaikka Aaron ei aivan klassista musiikkia teekään, ja modernius kuuluu, on se silti yhtä kaunista - kerta toisensa kuuntelun jälkeen.

Uusi levy The Last Snow löytyy jo spotify:sta (Glass Horses - kaunista, niin kaunista) mutta koska sitä ei vielä muualla ole, niin tässä esimakua - vai jälkimaku? - millaista miehen musiikki ylipäänsä on.


Feather On My Pillow.


Nauttikaa. Olkaa luovia 2012. 

kuva: weheartit

"Rolling In The Deep"

Youtube on pullollaan hyviä laulajia, ja sitä kautta on myös monesta tullut tähti. Eikä siinä mitään pahaa ole, sieltä kun sattuu välillä löytämään laulajia, soittajia, artisteja jotka ovat alkuperäistä parempia.

Aivan kuten löytyy myös Adele:n hitti Rolling In The Deep - alkuperäistä parempi tai ei, niin kylmät väreet näistä ainakin saa.

Nuoria ja lahjakkaita laulajia on aivan liikaakin, kaikkia kun ei ehdi eikä pysty ihailemaan - vaikka haluaisikin.

Maddi Jane, 13 vuotias tyttö on ollut jo pitkään suosikkini. Loistava ja upea ääni ikäisekseen. Tähän samaan kastiin menee myös upeaääninen Noelle ja 16- vuotias lahjakas Brianna Jesme.

Vazquez Sounds on kolmen lahjakkaan sisaruksen luoma bändi, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Kun 10- vuotiaan Angie:n ääni kahjahtaa ilmoille, ei kylmiltä väreiltä voi välttyä. Tätä voisi kuunnella vaikka kuinka monta kertaa uudestaan ja uudestaan - ja uudestaan.

Helyyttävämpään kastiin menee ehdottomasti tämä 6- vuotias Alexa neitokainen, jota upeaääninen Jorge isä säestää. Yhdessä he ovat vallattoman suloisia eikä hymy voisi olla suurempi tätä kuunnellessa ja katsellessa. Alexa ei välttämättä vielä valloita äänellään edellisiä neitokaisia, mutta sitäkin enemmän suloisella olemuksellaan.

Mike Tompkins ei varmasti esittelyä kaipaisi, niin monesti mies on täälläkin blogissa vilahtanut, eikä ihme, mieshän on ihmerobotti. Kaikki äänet - kitarat, rummut, piano, kun sattuvat tulemaan miehen omasta suusta. Kuinka mahtavaa se on?

Rauhallisempaan menoon kannattaa valita ehdottomasti The Piano Guys. Miten tuo kappale voi enää  kuulostaa paremmalta...?

On biisistä toki tehty myös rankempiakin versioita. Varsinkin kun yhtye nimeltä Amyst teki kappaleesta scremo- version, ei Adele:kaan voinut enää kuin nauraa kappaleen ylivoimaiseen voimaan. Rock versioita on moni kokeillut - osa onnistunut, osa ei. Näihin lukeutuu kuitenkin useita hyviä, kuten The All Ways, Travis Ratledge.


Myös muita erilaisia versioita on tehty, mm. remixejä. Mike Posner teki biisistä menevämmän mutta säilyttäen silti sen luonteen ja herkkyyden.

Go Radio onnistui luomaan kappaleesta hieman rockimman ja tanssittavan. Tätä lisää, kiitos.

Ja sitten vihdoinkin oma suosikkini. Linkin Park - Chester Bennington on unelmieni mies, siitä ei ole varmaankaan kenelläkään epäilystä, ja se ääni. Ah... Antaisin mitä vain, jos Chester tulisi tähän ja nyt laulamaan minulle vaikka tämän laulun.

Olkaa hyvä. Linkin Park ja Rolling In The Deep.

"Something Red..."

"Inspired by Esme Wissels"

Kaunis nainen, upea tukka ja dramaattinen meikki, tarvitseeko muuta sanoa? Tykkään.

 Esme Wissels by Adriano Russo - A New Day

kuvat: fashiongonerogue