"i Promise..."

Kuten edellinen postaus antoi ymmärtää, haluan tehdä vuodest 2012 erilaisen. En erikoisemman kuin muistakaan vuosista, mutta erilaisen. Haluan vihdoinkin keskittyä asioihin, joita olen halunnut jo pitkään tehdä.

Rakastan musiikkia, ja vaikka ja kuinka haluaisin käydä keikoilla ja festareilla, ei niihin aina ole aikaa. Flow Festival on silti ykkösvalintani. Tämän vuoden avajaiskonsertissa nähdään Bon Iver. Pakko nähdä.

Musiikista äärimmäisyyksiin pääsee, kun istuu suuressa salissa tuijottaen uskomattomia lavasteita, kuunnellen musiikkia, joka saa sinut värisemään. Ooppera. Musiikki, jota moni ei ymmärrä, taiteenlaji jota moni ei halua edes ymmärtää. Minä ymmärrän. Ja lupaan itselleni, että nautin siitä tänä vuonna enemmän. Myös baletissa aion käydä. Ainakin kerran - tai kaksi.

Ystävät. Aion viettää enemmän aikaa ihanien ystävieni kanssa. Monelle on sattunut ja tapahtunut ihania asioita, joillakin ne on vasta edessä. On tai ei - aion olla enemmän heidän kanssaan ja tehdä vaikka niinkin "hulluja" juttuja, kuin kärrynpyörä keskellä puistoa, vaikka ikäni lähteleekin kolmeakymmentä. Ikuisesti nuori ja viisas. 

Turha kosmetiikka. Sitä ostaa ryppyvoiteita siinä toivossa, että ne ensimmäiset rypyt eivät näkyisi. Turhaa. Rypyt kuuluvat luonteeseen. Se vasta onkin elämää. Silti kosmetiikka on tärkeää, varsinkin näin talviaikaan, meikkivoide kun suojaa pakkaselta ja myös saasteilta. Ei se kosmetiikka ihan turhakaan juttu ole. 

Silti aion panostaa vain välttävyyksiin, kuten hajuvesiin. Olen hullaantunut tuoksuihin, niiden ansiota arkikin voi olla luksusta. Vai onko kaikilla varaa Pradaan, Chaneliin, muutoin kuin kosmetiikan muodossa?

Kirjallisuus. Oli se sitten hömppää tai ei, aion lukea enemmän. Aion myös jaksaa olla luova ja kirjoittaa aloittamani novellit loppuun. Saattaa myös olla, että jokainen tulee saamaan ensi vuonna lahjoiksi pelkkiä kirjoja. Kirjoja kun luetaan nykyään liian vähän. 

Leikkiä hassun kissani kanssa enemmän ja nauttia siitä, että meitä on me kaksi. 

Suklaa. Lupaan olla syömättä sitä liikaa. Toisaalta ketä minä olen huijaamaan, tämä kun ei takuulla tule onnistumaan, ei minulta eikä monelta muultakaan naiselta. Kysykää vaikka.

Suklaasta pääseekin aina niin mukavaan aiheeseen kuin urheilu. Toki urheilu on hyödyllistä ja sitä tulisi harrastaa enemmän kuin nykyään.

Aloitin miekkailun marraskuussa, ja voin sanoa, että se ei sovellu ainakaan sellaiselle, joka pelkää mustelmia. Niitä nimittäin on - ja paljon. Viimeisellä kerralla sain reiteen kuusi mustelmaa, toiselle puolelle yhden kipeimmistä, sääressä on nyrkin kokoinen ja käsivarsikin täyttyi mukavasti. Mutta muuten laji on vaativa, klassinen, hauska ja ennen kaikkea mielenkiintoinen.

Mutta, suunnitelmissa oli jatkaa jo pitkään harrastamaani kuntonyrkkeilyä, varsinkin nyt kun salikin olisi vain heiton päästä kotoa. Kuitenkin miekkailu kutittelee mieltä. Molempiin ei ole aikaa, joten valintoja on tehtävä. 

Joogaan, hot joogaa varsinkin, pitäisi löytää aikaa enemmän, se virkistää mieltä, kehoa ja koko olemusta. Hot jooga tuntuu paljon paremmalta normaaliin joogaan verrattuna. 

Tanssimaankin olisi ihanaa päästä. Mutta nämä ovat niitä valintoja, joita on tehtävä, vaikka ei osaisikaan. Katsotaan minkä harrastuksen parista minut tänä vuonna löytääkään.

Miten olisi...

Mutta ennen kaikkea aion antaa aikaa itselleni. Oma rauha, oma aika. Rauhoittuminen. Niitä hetkiä, kun ei tarvitse ajatella mitään ja voi vain olla. Kärsivällisyyden kasvattamista. Viisi minuuttia, tunti, päivä. Kun se siltä tuntuu, on voitava sanoa kaikelle muulle ei. 

Rakennan itselleni pesän, ja lepään siellä. Yksin, olematta kuitenkaan yksinäinen.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa rakastaa.

kuvat: weheartit