maanantai 7. helmikuuta 2011

"And Then One Morning, Another Spring Is There Outside My Door..."

"Things are blooming
Birds are singing
And suddenly yes well I ain't sad
Ain't sad no more ain't sad no more

When it's warm and the sun is out
It's like my heart's restored
I've had my love I've had my children
And I have so many memories
So don't mind me complaining
What the years may bring"
-Nina Simone - Another Spring



---

kuvat:asos.com

---

 




Inspired By (beautiful) Emma Watson
kuvat: weheartit

---




1.2.3. Asos Belted Roll Hem Shorts, 39,36€
4. Asos Soft Turn Up Shorts, 39,36€


Pinja

Pinjaa on välillä niin helppo kuvata, ja äkkiä huomaakin ottaneensa sata kuvaa pienestä nassusta. Eikä tuohon nassuun voi kyllästyä, minä ainakaan ♥


sunnuntai 6. helmikuuta 2011

"The Naked Chef - Jamie Oliver"

TV:stä tulee Jamie Oliver:n etniset herkut. Katson kaikki (siis oikeasti, kaikki) Jamie Oliver:n ruokaohjelmat. Niissä vain on sitä jotakin, mikä muista ruokaohjelmista puuttuu, paitsi jos puhutaan puhtaasta viihteestä, joita Top Chef ja Hell's Kitchen tarjoaa.

Kuva: flickr.com

Parasta Jamiessa on puhtaat raaka-aineet ja tyyli jolla hän saa aikaiseksi upeat annokset. Kuolaan lähes kaikkien ruoka-annosten perään. Vaikka en niistä pitäisikään. Viimeksi joulun aikaan katselin kuola valuen miten ruuat valmistuivat helposti ja nopeasti, ja mehevät ruoka-annokset suorastaan huusivat nimeäni, siinä vaiheeessa omat joulupöperöt eivät näyttääneet miltään. (Haluan Jamie:n miehekseni, hih)

Ja Jamie:n oppi-isä, italialainen Gennaro Contaldo, on ihan uskomattoman hauska tyyppi.

kuvat: google.com/jamieolivier.com

Joku pitää häntä liian imelänä, joku liian brittinä, joku taas julkisuudenhakuisena, joka ei osaa tehdä ruokaa. No, minusta hän on täydellinen.

Parhaita ovat ne, joissa ruokiin sisältyy jokin tarina. Mistä resepti on peräisin, milloin sitä valmistetaan ja kuka tekee sen parhaiten.

Alaston Kokki aikaan halusin itsekin kokiksi, yhtä hyväksi kuin Jamie. No, kävi selväksi, että en olekaan niin innovatiivinen ja mielikuvituksellinen ja lähes päivittäin lautaseltamme löytyy kanaa, makaroonilaatikkoa tai pippuripihviä. Maukasta, turvallista mutta tylsää.

Haluaisin oppia leikkimään raaka-aineilla, tehdä mestarillisia teoksia joita kaikki voisivat maistaa ja todeta, että "Hei, olet ihan huippukokki!" Aplodeja..? Ehkä ei kuitenkaan. Tänäänkin sain mieheltäni arvosteluja siitä, että en laittanut tarpeeksi munamaitoseosta makaroonilaatikkoon, ja että parasta aikaa se kuivuu käppyräksi uunissa. (Haloo, ei Jamie:takaan kukaan komentele, miten ruuat tehdään, pah.)

Omistan tällä hetkellä kaksi Jamien reseptikirjaa. Osaksi vain siksi, että en ole kokeillut reseptejä (lue: uskaltanut) joten turha ostaa vielä useampaa. 

Ruuanlaitto on hauskaa ja kivaa, silloin kun sen osaa, mutta on se kivaa myös silloin kun ei osaa, aina voi yllättyä positiivisesti. Piätisi vain uskaltaa useammin.

iPhonen omistava saa Jamien reseptit kätevästi puhelimeen.

Mutta postauksen pointti oli vain se, kuinka Jamie saa aina hymyn huulille, ostaisin kaikki dvd:t mitä Jamie on julkaissut, jos niitä vain olisi. (Ai mitä?? Niitä onkin... klik)

Lisää videoita ja herkullisia reseptejä löytyy täältä KLIK.






psst. makaroonilaatikosta tuli ihan hemmetin hyvää. 

perjantai 4. helmikuuta 2011

"Welcome To My Life, Tattoo. We've A Long Time Together, Me And You..."

Yläasteella taisin saada ensimmäiset ajatukset tatuoinnin ottamiseen. Mutta silloin pidin ajatusta täysin hulluna, ja en halunnut pilata ihoani kuvilla, teksteillä joilla ei olisi merkitystä. 

Mutta, niillä on merkitystä. Ei välttämättä sanomaa, mutta niillä on suuri osa elämässäni, ne kertovat minusta, kuka olen, millainen olen. 

Ensimmäisiä tatuointeja olenkin esitellyt täällä. Ja haluan lisää. Montako? En tiedä, mutta ainakin vielä yhden.

Monen mielestä seuraava ideani on tyhmä, naurettava, surullinen, ihana, lapsellinen. Mutta se mitä teen iholleni on aivan minun oma asiani. Ja niin aion tehdä vastaavaisuudessakin.

Mutta lisää asiasta, kun sen aika tulee... kyseessä on kuitenkin hyvin henkilökohtainen idea, jolla tulee olemaan paljon enemmän merkitystä kuin koskaan aikaisemmin.

Muutamia ideoita (joita saa myös heitellä kommenttiboxiin) on mielessä, mutta ei vielä lopullista toteutusta, mutta yksi on varma. Tatuoija. Linda on paras, luotan häneen täysin, enkä aio hänestä luopua.




kuvat: weheartit

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

"What About Sunrise, What About Rain, What About All The Things..."

Terveellisyydestä, luomusta, ympäristöstä, ilmastonmuutoksesta ja eläinkuntien muuttumisesta puhutaan yhä enemmän. Silti on vielä ihmisiä, jotka eivät, aina ihan, ymmärrä tekemäänsä tuhoa.

Ala-asteen maantiedon tunneilla lähinnä käsiteltiin missä sijaitsee Kanada ja biologiassa ihmeteltiin bakteereja. Ei siis kovin informaatista niinä aikoina, vai liekö muistan väärin. Niistä ajoista on aikaa, ja silloin kaikki tuntui liian suurelta eikä osannut arvostaa elämää maapallolla. Yläasteella taas ei kiinnostanut muu kuin pojat, meikit ja Backstreet Boys (luoja niitä aikoja). Oppiakin olisi voinut.



Ilmastonmuutoksesta puhutaan enemmän kuin koskaan. Ja on fakta että maapallo tuhoutuu ihmispaljouden keskellä, mutta koska, onkin hyvä kysymys.

Tärkeintä on kuitenkin miettiä sitä mitä voimme tehdä sillä välin. Haluammeko olla osallisia siihen. Haluatko sinä tehdä jotain hyvää puhtaan ja terveen ympäristön eteen?

On monia tapoja, pieniä asioita tehdä hyviä ja tärkeitä ympäristötekoja. Moni ei tiedosta, että pienikin teko auttaa, sillä jos sinä teet sen, myös joku muu tekee niin. 

Jokainen varmasti osaa lajitella roskansa, mutta entä biojäte?
Osta kaupasta aina vain sitä mitä syöt, ja syö kaikki pois ilman jätettä. Ja suosi ennemmin perhepakkauksia, kuin yskittäispakattuja tuotteita.
Suosi paperipusseja kasviksiin, hedelmiin, marjoihin niin toreilla kuin kaupoissa.
Säästä sähköä, esim. sammuttamalla valot huoneesta, jossa et ole.
Suosi julkisia kulkuneuvoja. Kävele.


Silti vaikka osaisimmekin huolehtia omasta ympäristöstämme, niillä pienillä teoilla voimme pelastaa myös makeat meret, valtameret, rannikot, sademetsät. Eläimet.



kuvat:weheartit

Silmäni avautuivat viimeistään (ja perinpohjaisesti), kun katsoin mielettömän dokumenttisarjan Planet Earth (Planeettamme maa). En voinut uskoa silmiäni katsellessani niitä uskomattomia maisemia, eläimiä jotka selvityvät uskomattomista ja niin karuissa olosuhteissa. (Sitä ajattelee oman elämänsä olevan rankkaa.)

Silti, vaikka kuvamateriaali onkin kaunista ja ihmeellistä, niin tarkoituksena on valaista pienen ihmisen päätä kysymyksellä, haluammeko tuhota kauniin planeettamme? Sillä siinä sohvalla katsoessani jääkarhun kamppailua sulaneilla jäätiköillä, tai elefanttimassojen kävellessä kuumalla aavikolla etsien vettä, en voinut enää hymyillä samalla tavalla kuin ennen.

Lue juttu ällistyttävästä jääkarhu tarinasta:

Kysymys pyöri mielessäni. Miten voin pelastaa jääkarhut ja janoiset elefantit? Niillä pienillä teoilla. Tästä edes aion sammuttaa tietokoneen, irrottaa laturin seinästä, sammuttaa valot, kierrättää, ostaa kotimaisia tuotteita ja kävellä enemmän. Itse ainakin arvostan puhdasta ja raikasta ilmaa. Mitä sinä arvostat?

The Cove - Meren salaisuus pistää miettimään mikä tässä maailmassa oikein on vialla, ihmiset?


Planet Earth - Planeettamme maa on elokuva jota suosittelen kaikille lämpimästi.




tiistai 1. helmikuuta 2011

“Fashion is not something that exists in dresses only. Fashion is in the sky, in the street, fashion has to do with ideas, the way we live, what is happening.” - Coco Chanel

Uskon, että muotilehtien taika piilee niiden kansikuvissa. Kansikuvat ovat nykypäivänä miltein taideteoksia, ja niillä olen pitkälle saanut sisustettua, no, ainakin hyllyt ja pöydät erittäin tehokkaasti, sanoi mieheni mitä sanoi. Olen kansikuva-addiktio. Jos kansi on hyvännäköinen, ei minua kiinnosta onko sisältöä ruotsia, venäjää taikka japania.




Toki myös sisältö on tärkeää, ja sitähän me naiset haluamme lukea, insipiroitua ja huokailla syvään haaveillessamme samankaltaisesta elämästä.

Elämä muotilehden sisällä voisi olla melko hektistä, jopa pelottavaa. Muoti vaihtuu kuin maito jääkaapissa, ja uudet mallitulokkaat syrjäyttävät vanhoja ja sesonki on nykyään puolisesonki... liian monimutkaista.

En ole perehtynyt syvemmälle muodin maailmaan, kuin sen tarjoamaan ylellisyyteen, johon minulla toki taas ei ole varaa. Muoti on minulle vähän vieras sana, enemmänkin perehdytän itseäni siihen kuka olen, mikä olen ja missä olen. Ja sitä haen muotilehdistä. Inspiroitumista. Itsensä löytämistä.

Mutta voiko sitä löytää itseään muotilehdistä? Voi, hyvinkin. On vain osattava lukea rivien välistä. Vai olenko ainoa tässä asiassa? (Se tosin selittäisi melkoiset lehtikasat hyllyillä, pöydillä ja lattialla.) Muotilehti on minulle enemmänkin kuin päivän kaurapuuroannos. Vähän kuin pois pääsy omasta maailmasta, mutta viimeisen sivun kääntyessä huokaisee hepotuksesta, että oma elämä onkin niin helppoa, on vain osattava nauttia siitä mitä on.

kuva:weheartit

Kiire on nykypäivän sana. Olet luuseri, hyödytön, jopa kummallinen, jos kerrot että sinulla on vapaata aikaa. Siksi ihmisten on keksittävä tekemistä. Niin myös muodissa. Sen on pysyttävä jatkuvasti liikkeellä. (Vai millä muuten voi selittää heräteostoksensa talvipakkasilla, kiikuttaessaan pastellinsävyisiä toppeja ja hameita, ja talvea on ainakin viisi kuukautta jäljellä??)


Joskun tuntuu, kuin sesonki vaatekaupoissa muuttuisi kaksi kertaa nopeammin, kuin aikaisemmin. Eräskin ystäväni oli etsimässä talvitakkia joulukuun lopulla, kun vaatemyyjä katseli meitä pyöreillä isoilla silmillään paheksuen; "Siis, talvisesonkihan meni jo ohi, nyt alkaa kevätsesonki!" Selvä.

Muotilehdistä näkee usein, kuinka ensin joulukuussa viihdyttiin turvallisissa villapaidoissa, mutta viimeistään helmikuun numeroissa kehotetaan jo etsimään käsiin ne "must have top 10"- tuotetta, joilla pärjää tulevana kesänä. 



Vihaan juuri tätä aikaa, tiedä pukeutuisiko edelleen lämpimiin tuttuihin, vaiko kaivaa kaapin perältä kesäntuoksuisia kukkamekkoja. Onko se +2 edelleenkin kylmä? ON, se on ihan prkeleen kylmä. Valitan.

Mutta silti kaikesta tästä huolimatta viihdyn kaikkien muotilehtien kansikuvieni kanssa ja olen onnellinen, että talvea on vielä jäljellä, koska se antaa aikaa haaveilulle, "must have top 10" lista muuttuu vielä varmasti ainakin kaksi kertaa. Eikö?

Olen heikkona etenkin Italian ja Pariisin Vogue, i-D Magazine, Elle ja Trendi kansikuviin. Ei varmasti enää tarvitse kertoa, kuinka paljon rahaa menee kuukausittain lehtiin, lehtitilauksiin... halvemmaksi se tulee kuitenkin, kuin vaatekaapin uusiminen joka ikinen kevät, kesä, syksy ja talvi.

Käynkin nyt uusien lehtien kimppuun.

Ja P.S., kaikki miehet kuulolle! Lehden vuosikerta (tai irtonumero) on ehkä maailman helpoin (ja usein halpa) tuliainen, pikku yllätys, synttärilahja, joululahja mitä naiselle, tyttöystävälle, ystävälle voi antaa, paitsi jos mielessäsi oli Aku Ankka, ugh!! Ja jos lahjaan sisällyttää vielä suklaata, saatat olla suosiossa pidemmän aikaa. 




Kuvat: Vogue.it, Vogue.fr, I-D Magazine, Trendi.fi, Elle.com, Image.fi, Thelovemagazine.co.uk