Asunnon etsiminen on ehkä, työn etsimisen jälkeen, kaikkein ärsyttävintä ja turhauttavinta hommaa. Varsinkin pääkaupunkiseudulla on miltei mahdotonta löytää hyvää asuntoa, jossa olisi tarpeeksi neliöitä, ettei seinät kaadu päälle, ja alhainen vuokra, että jää rahaa syödäkin jotain... Siis jotain muuta kun purkkitonnikalaa ja sipulia.
Täällä asun minä, eikun...
Ai eikö tällaisia asuntoja ole saatavilla edullisesti, hö, kummallista...
Realistiset odotukset eivät ole minua. Haluan aina jotakin parempaa ja jotakin "sellaista" mitä ei ole tarjolla. Mutta parempi olisi tipahtaa pilvilinnoista maan päälle, jos haluan muuttaa.
Ensimmäistä kertaa muutan yksin. Siis olen asunut yksin, mutta en yksin, soluasunnot eivät ole mielestäni yksin asumista, joten tässä vaiheessa alkaa pelottaa kaikki. (Pinjaakin pelottaa.)
Jos aamukolmelta pärähtää palohälytin soimaan, saanko sen hiljenemään? Saanko talvella kuivilla ja kohmeilla käsilläni kurkkupurkkia auki? Asuuko naapurissa häirikkö vai ahdistelija?
Toisaalta onko mitään ihanampaa kuin oma rauha, oma tila missä saa olla kuten haluaa? Myös omannäköinen sisustus ja järjestys kuulostaa hyvältä.
Pinkki sängynpääty houkuttelee prinsessaa....
Vuokrataan 25m².
Kuulostaa suhteellisen, ei... Järkyttävän pieneltä siihen verrattuna mihin olen tottunut. Kuten sanoin, realistisuus ei kuulu sanavaratooni.
Tiedän, että jostakin on luovuttava, ellei halua tuhlata koko palkkaansa vuokran maksuun. Pinja ainakin vaatii ruokaa, tai pohkeeni olkoon tälle syötäväksi.
Missä unelmajääkaappini? Ai, kas siinä...
Täällä asuu pikkuisia pupuja.
Ollappa rikas ja menestyvä. Tai Sinkkuelämän Carrie. Miten ihmeessä sillä naisella on varaa asuntoon, jos tuhlaa koko pienen palkkansa Manoloihin? Ainiin, takaisin maan pinnalle...
Pelottaa myös viedä kissa asuntoon, joka on pienempi kuin nykyinen makuuhuone. Tuleeko siitä entistä hullumpi, siis hullumpi kuin nyt? Tiedä, onko se mahdollista, mutta onko kenelläkään kokemusta asiasta? (psst. Pinjasta en silti luovu... IKINÄ!)
Kuvat: weheartit
Sormet ristissä, varpaat sykkyrässä, ihan miten vain, kunhan asunto putkahtaa näppeihini, nyt... Tai ainakin ihan kohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti