Et minua nää

"Katselin sun kuvaasi tänään tunnilla
En muuta nää
Ajelehdin pitkin pilvilinnoja, sinusta unta nään
Kuljetan sun kuvaa mun medaljongissani, mmm, mmm...

Et minua nää, et minua nää..

Voi jos sä tietäisit, etten unta saa, ajattelen vain sinua
Sydämeni haluaa, että olisit minun luonani
Vain edes päiväksi.

Et minua nää, et minua nää..

Kuulin miten välitunnilla, joku ihaili sinua kauniilla sanoilla
Kirjoitti runoa mmm, mmm...
Liian monta ihailijaa, en sinua koskaan saa.
Voin vain ihailla, haaveilla, sinusta ja minusta.

Et minua nää, et minua nää...

Tarvitsen ihmisen, joka minua rakastaa,
haaveilen, en sinua saa
Kaipaan jotain paljon suurempaa,
haaveilen, en sinua saa

Et minua nää, mä haaveilen..
Et minua nää, mä susta unta nään...
Et minua nää
Et minua nää..."

omistettu: Milo Ventimiglia

Kuka tuntee mut parhaiten?

Jos joku luulee tuntevansa minut, niin kannattaa tehdä tämä testi:

Luulitte vaan, että tuntisitte mut, pah, en usko!!
Se kuka saa 100% saa muhkean halauksen ja kutsun mun synttärijuhliin, nih :P


Create your own Friend Test here

Best kisses!

Minä tykkään suudella. En voisi muuta väittää.
Suutelu ehkä parasta mitä voi tehdä poika- tai tyttöystävän kanssa. Ja sitä voi tehdä missä paikassa tahansa mihin aikaan tahansa.

Kurkatkaa uusi suutelo-blogi: http://www.bestkisses.com/
Sinne voi lähettää myös oman suutelukuvan!


Suudelkaa toisianne. Keep kissing!

Ysäri

Yläaste, kaverit, bileet, pullonpyöritys, hittibiisit, biitsi, ensikännit, suudelmat, kesäloma, talviloma, synttärilahjat, poikaystävä, tyttöystävä, boolimalja, fritsut, movetron, aikakone, pandora, alla koivupuun, nurtsi, kirjekaverit, kirjeet, pojat, tytöt, lempimusiikki, vegetaristit, meikit, menkat, kännykät, puhelinnumerot, disco, muoti, valokuvat, kaverit, yhtikset, bestikset, rakkaus, halaukset, hitaat tanssit, finnit, koulukiusaaminen, murheet, sydänsurut, uusi suhde, ex-poikaystävät, ex-tyttöystävät, piirustukset, sydämet, rakkaustestit, runot.

"Hei, mä tykkään susta. Mä en tiedä tykkäät sä musta. Mikä sun lempibändi on? Mä kuuntelen nyt aika paljon movetronia. "
"Mitä mieltä sä oot xxx? Mä en tykkää siitä, se on ihan tyhmä."
Lempimusiikki, lempiruoka, lempivärit, parhaat kaverit, vihamiehet, poika- ja tyttökaverit, bileet, pullonpyöritykset, suudelmat.
Ah, ihana 90-luku.
Suurimmat murheet olivat ne, kuka oli kenenkin kanssa, kuka vihasi ketäkin.
Ihastuminen on niin ihanaa, loputonta.
Jokaisen pitäisi muistella hetki niitä aikoja, ei se elämä tänäkään päivänä niin kamalaa ole.

Mokkapalat

Pohja:
6 munaa
3 dl sokeria
1 1/2 dl maitoa
4 1/2 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
225g voisulaa
4 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta


Kuorrutus:
noin 200g tomusokeria (noin 2-3 dl)
4 rkl voisulaa
3-4 rkl vahvaa kuumaa kahvia
3 rkl tummaa sokeroimatonta kaakaojauhetta

Ohjeet:

1. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja sihtaa vaahdon joukkoon.

2. Sulata rasva ja lisää siihen maito. Sekoita maito-rasvaseos taikinaan huolellisesti mutta varovaisesti pohjasta asti kauhalla käännellen.

3. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista 175-200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.

4. Sekoita kuorruteainekset keskenään. Kaada pohjan päälle tasaisesti.

5. Ripottele pinnalle kookoshiutaleita, pähkinärouhetta tai nonparelleja ja anna jähmettyä.

6. Leikkaa paloiksi. Sopii pakastettavaksi.

vinkki: Saat levitettyä kuorrutteen helpommin vielä hieman lämpimän pohjan päälle.

Ohje löytyi sivulta: Ruokaohjeita ja herkkuja à la Marie

Herkullisia hetkiä!

Laukkuelämää

Monenko naisen laukku on tyhjä? Monenko naisen laukusta ei löydy esim.:

paperinenäliinoja, huulipunaa, purkkaa, kirjoituspaperia, kynään, meikkejä, salmiakkia, aurinkolasit, parfyymia, varasukkahousuja, koruja, kynsiviilaa, kynsilakkaa, hiuslakkaa, taskukampaa, jne.

Moni nainen pakkaa laukkuunsa koko pienen tärkeän elämänsä, koska jokainen päivä voi olla juuri se päivä, kun tulet tarvitsemaan jotakin näistä asioista. Ja jonakin päivänä tulet tarvitsemaankin näitä. Ihan varmasti.

Kauneus, tuo silmä katsojassa

Joku maalaa kissanruoka peltipurkkeja tehden niistä kukkapurkkeja, maustepurkkeja ja kihveliastiaa.

Joku yrittää epätoivoisesti säästää parhaita farkkujaan, jotka eivät ole mahtuneet päälle sitten vuosikymmenen, hätävaralle jotakin suurta hetkeä varten.


Joku taas keksii repiä vanhat tapetit seinistä ja maalata ne mustalla tai ehkä sittenkin auringon keltaisella maalilla.

Tarkoituksena on tehdä kaikesta kaunista. Kaunista on kiva katsoa. Kauneus voi antaa hyvänmielentunteen.
Ruoka voi olla kaunista. Laulut ovat kauniita. Valokuvat ovat kauniita.
Ihmiset ovat kauniita.

Sinä. Minä.

Hauras ääni

Hauraan äänesi mä kuulen
Läpi tuulen se kaikuu edelleen

Jälkeesi jätät sormenjälkiä
Palan muistoa itsestäsi

Katselimme tähtitaivasta
Yömyöhään juteltiin
Sade kasteli meidät
Suutelimme salaman valoissa

Itkit ja kerroit kuinka
vihdoinkin löysit ihmisen joka ymmärtää

Mitä sinulle oikein tapahtui
Mihin lensit? Mihin katosit?
Mitä itsellesi teitkään
Tiedäthän.. Sinua kaipaan
Ikuisesti kaipaan

Jälleen pyyhin kyyneleen poskeltani
Tyynyn syliini mä painan

Kuuntelin lempikappaleitasi
Jos vaikka tulisit takaisin

Itkin ja kerroin kuinka
vihdoinkin löysin ihmisen joka ymmärsi

Mitä sinulle oikein tapahtui
Mihin lensit? Mihin katosit?
Mitä itsellesi teitkään
Tiedäthän... Sinua kaipaan
Ikuisesti kaipaan

Punaiset kengät raitiovaunussa

Juoksen epätoivoisesti pimeää karkuun. Valoa näkyy jossakin kaukana.
Punaiset korkokengät kolisevat asfalttiin niin kovaa, että se särkee korvani.

Nostan polvisukkiani kolmannen kerran. En näe muuta kuin kaukana olevan valon, ja sinne minun olisi päästävä.

Huomaan ohikulkijan, hän katsoo minua hämmästyneenä, kuin hän ei olisi aikaisemmin tavannut naista.
Mies tulee lähemmäs. Kirin vauhtiani.

Katson taakseni ja mies on kadonnut pimeyteen.
Otan muutaman juoksu askeleen. Ohitan puistotien nopeasti. Kengät alkavat hangata. Hengähdän.

Juoksen alas alamäkeä. Näen ja kuulen raitiovaunun pysähtyvän pysäkilleen. Juoksen niin kovaa kuin pääsen korkokengilläni, jotta ehtisin kyytiin.
Ovet sulkeutuvat, mutta saan tungettua käteni oven väliin ja ovet aukeutuvat.
Istun viimeisen rivin ikkunapaikalle. Tuijotan ulos ikkunasta. Hengitän ikkunaan ja piirrän sydämen.
Kaksi naista keskustelee eturivissä lapsistaan. Rakastavaiset halaavat toisiaan ja katselevat syvälle silmiin. Mies seisoo keskivaunussa ja katselee ympärilleen kuin peläten jotakin. Hän katselee ulos ikkunoista, välillä minua, välillä pariskuntaa. Hän hermostuu ja hätkähtää pienistäkin liikkeistä.

Muistelen viime lauantaita. Istuin samassa paikassa kuin nyt. Kädessäni paperikassi, jossa uudet punaiset kengät odottivat pääsevänsä juoksemaan ja nauttimaan. Kädessäni on ollut myös toinen kassi, jonka hädissäni unohdan penkille kun juoksen ulos vaunusta.

Tuo pussi on vieläkin vaunussa. Tiedän sen. Puren kynttäni, olen hermostunut.
En pidä siitä, että joudun turvautumaan jonkun apuun (kuljettajan) että löytäisin tuon kassin, ja sen sisällön.

Nousen hitaasti ylös. Toivon, että keskivaunussa oleva mies ei huomaisi liikkeitäni. Turhaan. Horjahdan ja joudun tukeutumaan pariskunnan olevaan penkkiin. Mies katselee minua silmäkulmiensa alta. Hän hengittää raskaasti.

Katson ikkunasta ulos, kuin en huomaisi miestä lainkaan. Liikun hiljaa häntä kohti. Katselen punaisia kenkiäni. Nostan polvisukkiani neljännen kerran. Hivelen kaulakoruani.
Kierrän hiuskiharan pikkusormeni ympäri. yritän olla mahdollisen huomaamaton.

Mies kohottaa katseensa. Näen selkeät silmät. Siniset tai vihreät, on liian hämärää ollakseni varma. Nyökkään nopeasti hymyillen ja hivuttaudun ohitse.
Mies takertuu käteeni nopeasti ja pelästyn.
Hän nostaa huivin, joka on ohi mennessäni tippunut.
Nostan huivin hämmentyneenä, en muista sen tippuneen kaulastani.
Kiitän hymyillen, en sano mitään. Katson häntä silmiin ja huomaan punan leviävän poskilleni.

Jatkan matkaa eteenpäin. Suoraan kuljettajan luokse. Rykäisen kuuluvasti, mutta kuljettaja ei huomaa minua. Hermostun. En tiedä mitä tehdä.
Mies katsoo minua keskivaunusta edelleen. Hermostun enemmän ja koputan kuljettajan ovi-ikkunaan. Hän katsoo minua vakavana. Pyydän anteeksi häirintää ja kysyn kassista.
Kuljettaja katsoo minua epäuskoisena, katsoo myös taakseen nähdäkseen miehen keskivaunussa ja kertoo ettei sitä ole.

Jään seuraavalla pysäkillä.
Nainen nousee kyytiin ja ohitan hänet varovasti.
Katson miten raitiovaunu liukuu ohitseni raiteilla.

Suljen silmät. Olen pettynyt ja surullinen.

Huomaan että en ole yksin. Mies keskivaunusta on jäänyt pois vaunusta samaan aikaan kanssani. Hän seisoo noin kymmenen metrin päästä minusta. Katson molempiin suuntiin. Punastun.
Silloin näen miehellä olevan paperikassin. Minun kassini.
Mies tulee muutaman metrin lähemmäs. Niin teen myös minä.

Hymyilen leveästi ja kuulen kuinka punaisista korkokengistäni lähtevä kopina saa miehenkin hymyilemään.

Rakastaa...

Tahdon elää näin, surun peittämäin
Luokses aina tuun kun silmät tummuu

Arvet näkyvät, peitän paidalla
Kyynelkanavat tyhjänä on

Seitsemän kertaa onnea toivotat
siltikään en jaksa aamuisin nousta
Etkö voisi poistaa, tätä poistaa
tuskaa ja ikävää

"Jäljet näkyvät pitkälle vuosien
sanoit elämän olevan hauskaa
kun sinua joku rakastaa
Sanoit haluavan joskus naimisiin
kolme lasta ja koiran
suuren talon autoineen ja puutarhan
Jonain päivänä sen kuulemma huomaa
että rakastaa"

Sade pirstaleineen kastelee kasvoni
Aurinko ne kuivaa

Katselin maailmaa
suuren ikkunan takaa
peittoon kääriydyn

Suutelevan nään, miehen naistaan
käännän pääni pois, en kestä enää
tahdon rakastaa
tahdon rakastaa

"Jäljet näkyvät pitkälle vuosien
sanoit elämän olevan hauskaa
kun sinua joku rakastaa
Sanoit haluavan joskus naimisiin
kolme lasta ja koiran
suuren talon autoineen ja puutarhan
Jonain päivänä sen kuulemma huomaa
että rakastaa
että rakastaa"