sunnuntai 20. joulukuuta 2009
maanantai 14. joulukuuta 2009
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Kiskiskis... Chisu...
Chisu @ Tavastia 1.12.2009
Ihan mieletön keikka! "Miehistä viis!" sai yleisön heti viilliintymään, ja taidettiin sieltä lavalta vähän keskisormeakin kaksilahkeisille näyttää. "Mun koti ei oo täällä" sai yleisön laulamaan ja "Yksinäisen keijun tarina" itkemään. Ja kuultiinhan siellä lopuksi myös biisi, joka ei päässyt levylle asti ja esitettiin ensimmäistä kertaa yleisölle.
"Kerrasta poikki" ja "Sama nainen" olivat omia suosikkeja, ja vieläkin hymähtelen biisien sanoja mielessäni... lalalaa...
Bussipysäkillä tulee usein hyräiltyä "Baden-Badenia" eikä voi kuin hymyillä, jos sattuu hyppäämään ratikan kyytiin.
Tälläisiä keikkoja lisää, kiitos! Chisu, olit ihana! Kiskiskis...
p.s. Asusi oli AIVAN mieletön!
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
Rakas joulupukki...
... olen ollut ihan mielettömän kiltti... ainakin osan vuodesta...
Ole kiltti ja tule tänäkin Jouluna luokseni ja tuo nämä mukanasi...
- Mitä suloisempaa voikaan olla, kun tietää auttaneensa muutamaa simpanssia. (myös muut wwf - lahjakortit kelpaavat)
3. Vähän lukemista iltojen ratoksi:
Romeo & Julia- kirja (Urban Outfitters)
---
Creative Spaces - desing kirja (Urban Outfitters)
1000 Tattoos ja
1001 Albums (Urban Outfitters)
4. Lämmintä ylle. Zaran pehmeä ja vaalea kashmir-neule.
5. Versacen uusi tuoksu.
6. Junk Food t-paitoja, esim. Superman, Wonderwoman, Star Wars ja My Little Pony aiheiset.
lauantai 7. marraskuuta 2009
Sama nainen...
"Mut mussa ei oo mitään,
mussa ei oo mitään... uutta,
Oon vielä sama nainen,
sama mieli,
sama sydän,
sama nainen"
"Mut mä en lupaa mitään,
mä en lupaa mitään... muuta,
vielä sama nainen,
sama mieli,
sama sydän,
sama nainen"
~Chisu - Sama nainen~
Lähellä
Pilvien päälle asetuimme makaamaan
Vierekkäin, niin lähekkäin
Aivan sylikkäin
Kerroit tarinoita, lauluasi lauloit iltaisin,
Olet siinä aina kun sinua kaipasin
Auringon säteet meitä lämmittää
pidä kädestäni kiinni vielä lujempaa
Rakastuin sun hymyyn, nauruun jokaiseen
ole siinä minun vierellä
Oot lähelläin…
Oot lähelläin…
Unelmissa täytyy voida elää näin
olet minun aina, kuiskaat korvaan…
Oot lähelläin… älä koskaan mene pois...
Oot lähelläin…
Niin lähelläin…
tiistai 25. elokuuta 2009
Tahdon rakastaa...
Original Video - More videos at TinyPic
Mä tiedän miltä tuntuu,
kun rakastaa ja joutuu lähtemään
Ja mä tunnen kuinka mun sydän itkee aina,
kun sun kuvas nään
Ja vielä junassa mä mietin,
teinkö oikein, kun oven kiinni laitoin
Huomaisitko mua,
vaikka olisin jäänyt siihen,
samaan paikkaan
Mä muistan ne kaikki kesäyöt,
jolloin vietin aikaa sun vierellä
Mut sä muutuit,
teit mut hulluksi, ei, en jaksa, enää,
mä kävelen pois
Ja silti tuntuu kuin tekisin väärin,
miksi juoksisin karkuun kun en pääse
Jokin puuttuu, en tiedä, minne menisin..
enää... kaipaan sun syliisi...
Juoksen karkuun... et minua kiinni saa
...tahdon rakastaa...tahdon rakastaa...
lauantai 22. elokuuta 2009
torstai 30. heinäkuuta 2009
Mä joka päivä töitä teen...
Miten hemmetissä voi olla niin vaikeaa tietää mitä työtä elämässään haluaa tehdä?
Joku on voinut jo 2-vuotiaana tietää, että hänestä kasvaa maailman kuulu popikoni. Toinen pääsee näyttämään kädentaitojaan ala-asteen käsityötunnilla, joku loistaa arvelluttavan mielenkiintoisilla akvarelli maalauksillaan.
Mutta minä... en ole kasvanut mihinkään ammattiin.
Ensin halusin olla poliisi, sitten lääkäri, sitten se vaihtui impulsiivisesti tanssiin ja näyttelemiseen.
Koulun juhlissa vedimme kunnon show:t pystyyn upeilla pään- ja pyllynheilutuksilla. Ja näytelmissä, no... kun jotain sain suustani ulos, niin se tuskin hetkautti kenenkään kykyjenetsijän sydäntä.
Sitten tuli eläimet. Halusin kovasti eläintenhoitajaksi, jopa eläinlääkäriksi, jos vaan saisin intoa lukemiseen ja opiskeluun. Ja kun into meni ensimmäistä kirjaa lukiessa, päätin ottaa askeleen kevyempään.
Hakeuduin kosmetologilinjalle, tätä hain kolmena peräkkäisenä vuotena. Koskaan en linjalle mennyt.
Päätin aloittaa puhtaalta pöydältä.
Menin aikuislukioon. Ehkä siellä tulisi hyviä ideoita, ja eihän opiskelu pahaakaan tehnyt.
Kiinnostuin psykologiasta, hehkuin ja intoilin opinto-ohjaajalle, kuinka tulisin selvittämään lukion loppuun parissa vuodessa ja suuntaisin kulkuni yliopistoon lukemaan psykkaa. Hioin lukujärjestystäni viimeisen päälle, matikkaa, äidinkieltä, kieliä, maantietoa, kemiaa, biologiaa jne... Kaikki tämä työnohessa. Jätin työpaikan, otin tilalle osa-aikaisen. Se muuttui kokoaikaiseksi, lukujärjestys muuttui...
Kun huomasin käyväni vain espanjan kielitunneilla, skippaavan ruotsin toisen kokeen, reputtaen biologian ja matematiikan, päätin. Ei, tämäkään ei ole minua varten.
Huomasin siis seisovani ratikkapysäkillä, puristaen pinkkiä muistivihkoani, katselevan kateellisena niitä nuoria aikuisia, jotka todella tiesivät mitä olivat tekemässä.
Huokaisin suureen ääneen kuunnellessani nuoria, bussin takapenkillä, kuinka lukion päästötodistus olisi pian kädessä ja tie yliopistoon olisi varmaa.
Nyt, vakituisessa työsuhteessa, huokaan taas. En ole siinä missä minun pitäisi olla. Mutta en silti ole vielä löytänyt omaa paikkaani. Vuodet kuluvat...
Tulenko koskaan löytämään paikkaani tässä maailmassa? Missä sinun paikkasi on? Onko se oikea paikka?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)