Joku on voinut jo 2-vuotiaana tietää, että hänestä kasvaa maailman kuulu popikoni. Toinen pääsee näyttämään kädentaitojaan ala-asteen käsityötunnilla, joku loistaa arvelluttavan mielenkiintoisilla akvarelli maalauksillaan.
Mutta minä... en ole kasvanut mihinkään ammattiin.
Ensin halusin olla poliisi, sitten lääkäri, sitten se vaihtui impulsiivisesti tanssiin ja näyttelemiseen.
Koulun juhlissa vedimme kunnon show:t pystyyn upeilla pään- ja pyllynheilutuksilla. Ja näytelmissä, no... kun jotain sain suustani ulos, niin se tuskin hetkautti kenenkään kykyjenetsijän sydäntä.
Sitten tuli eläimet. Halusin kovasti eläintenhoitajaksi, jopa eläinlääkäriksi, jos vaan saisin intoa lukemiseen ja opiskeluun. Ja kun into meni ensimmäistä kirjaa lukiessa, päätin ottaa askeleen kevyempään.
Hakeuduin kosmetologilinjalle, tätä hain kolmena peräkkäisenä vuotena. Koskaan en linjalle mennyt.
Päätin aloittaa puhtaalta pöydältä.
Menin aikuislukioon. Ehkä siellä tulisi hyviä ideoita, ja eihän opiskelu pahaakaan tehnyt.
Kiinnostuin psykologiasta, hehkuin ja intoilin opinto-ohjaajalle, kuinka tulisin selvittämään lukion loppuun parissa vuodessa ja suuntaisin kulkuni yliopistoon lukemaan psykkaa. Hioin lukujärjestystäni viimeisen päälle, matikkaa, äidinkieltä, kieliä, maantietoa, kemiaa, biologiaa jne... Kaikki tämä työnohessa. Jätin työpaikan, otin tilalle osa-aikaisen. Se muuttui kokoaikaiseksi, lukujärjestys muuttui...
Kun huomasin käyväni vain espanjan kielitunneilla, skippaavan ruotsin toisen kokeen, reputtaen biologian ja matematiikan, päätin. Ei, tämäkään ei ole minua varten.
Huomasin siis seisovani ratikkapysäkillä, puristaen pinkkiä muistivihkoani, katselevan kateellisena niitä nuoria aikuisia, jotka todella tiesivät mitä olivat tekemässä.
Huokaisin suureen ääneen kuunnellessani nuoria, bussin takapenkillä, kuinka lukion päästötodistus olisi pian kädessä ja tie yliopistoon olisi varmaa.
Nyt, vakituisessa työsuhteessa, huokaan taas. En ole siinä missä minun pitäisi olla. Mutta en silti ole vielä löytänyt omaa paikkaani. Vuodet kuluvat...
Tulenko koskaan löytämään paikkaani tässä maailmassa? Missä sinun paikkasi on? Onko se oikea paikka?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti