Muuttunut mieli, puutunut kieli

Ihmisillä on mielipiteitä. Musiikista, taiteesta. Vaatemaku on toisilla toisenlainen. On mahdotonta tyydyttää kaikkia katsojia.
Se, mikä kuulostaa tai näyttää jonkun mielestä hyvältä, ei välttämättä toisen mielestä ole ollenkaan hyvä.

Taannoin juttelin kaverini kanssa musiikista, ja hän kertoi että Britney Spears on hyvä. Tuijotin suurilla silmilläni ja olin pyörtyä siihen paikkaan, en voinut siis uskoa korviani. Britney ei ole hyvä. Sanoin sen hänelle, ja hän selvästi loukkaantui, herkkää luonnetyyppiä kun kerran on.
No, seuraavalla kerralla kun tapasimme, n. 1kk kuluttua, päätin korjata tilanteen ja sanoin, että kuuntelin yhden Britneyn biisin, ja että se kuulostikin ihan hyvältä.
Neidillä vain oli jo mieli muuttunut, ja sanoikin kuuntelevansa enää vain Children of Bodomia. Olin taas lentää persuksilleni ja olin täysin mykistynyt.

Paineet kasvavat. Muoti muuttuu niin nopeasti, että kun ehdit ostaa jotakin hyvin muodikasta, on se jo seuraavana päivänä täysin out. 1/100 saattaa väittää jotakin hyvin epämuodikkaaksi, se riittää. En tiedä riippuuko se, kuka sanoo ja miksi sanoo ja miksi se on niin voimakas mielipide.
Ja mitä enemmän yrität näyttää muodikkaalta, hyvältä jokaisen silmissä, paineet vain kasvavat. Annas, kun menet kauppaan ja valitset täysin vääränlaisen paidan, niin sinut katsemurhataan.

Mutta eivät ne paineet mihinkään katoa, vaikka et niin kovasti yrittäisikään. Et välitä mitä muut sanovat, et välitä miltä näytät. On täysin sama, vaikka liikkuisit kaupungilla tuulipuku päällä tai sitten Dieselin farkut ja Guccin laukku olalla. Paineet ovat kovat.

Suomessakin on jo satoja blogeja, joihin voi rekisteröityä, ja luoda näköisesi profiilisivut. Muotisivut, musiikkisivut. On selvää, että kaikkia ei voi miellyttää omalla maullaan.
Siksi onkin tärkeää että juuri itse tietää miltä haluaa näyttää, mitä haluaa kuunnella tai nähdä. Tietää miltä itsestä tuntuu.

Juttelin ystäväporukan kanssa muodista, ja siitä miten vaikeaa on olla tyytyväinen itseensä saati sitten että muut olisivat kanssasi samaa mieltä. Muutama kertoikin, että pääasia että vaatteet on päällä. Toinen heti perään: "Usein tulee ostettua vaatteita, joita käyttää kerran, koska seuraavana päivänä joku julkistaa vaatimuksen, että sellaiset vaatteet täytyy heittää roviolle palamaan."

Monille itsetunto tuhoutuu muiden mielipiteistä. Tänä päivänä ihmisiä arvostellaan yhä enemmän ulkonäön ja esim. musiikkimaun perusteella.
Mutta varsinkin oman tietokoneen ääressä on varsin hauskaa arvostella muita, ja muiden mielipiteitä. Kun ei tunne toista, on helpompaa lähteä haukkumaan toista. Mutta sitten on niitä hellävaraisia arvostelijoita. Kuvassa on mekko ja antiikkinen tuoli: "Aivan ihana tuoli. Mekkokin on ihan ok!!"

Olen usein päättänyt, että en välitä muiden mielipiteistä, mutta silti se on niin hiton vaikeaa. Koska sitä haluaa näyttää myös mudien silmissä hyvältä. Monikaan ei voi väittää, etteikö välittäisi siitä mitä muut ajattelevat.
Tosin minulle on huomautettu muutamaakin otteeseen, että itsetuntoa riittäisi vaikka koko naapurustolle.
Kyllä ne pienet halveksuvat silmäykset silti kirpaisevat hetkeksi.

Yritän piiloutua pieneen pesääni kaikkini tyhmine vaatteineni ja kuuntelen vanhasta iPodistani Nuspirit Helsinkiä. Aivan yksin.

Itsetuntoni on hyvä.
Ainakin välillä.
Joka toinen päivä.


p.s. Niin ja tämäkin blogi on täysin turha ja epämuodikas. Lupaan lopettaa pian.

Et minua nää

"Katselin sun kuvaasi tänään tunnilla
En muuta nää
Ajelehdin pitkin pilvilinnoja, sinusta unta nään
Kuljetan sun kuvaa mun medaljongissani, mmm, mmm...

Et minua nää, et minua nää..

Voi jos sä tietäisit, etten unta saa, ajattelen vain sinua
Sydämeni haluaa, että olisit minun luonani
Vain edes päiväksi.

Et minua nää, et minua nää..

Kuulin miten välitunnilla, joku ihaili sinua kauniilla sanoilla
Kirjoitti runoa mmm, mmm...
Liian monta ihailijaa, en sinua koskaan saa.
Voin vain ihailla, haaveilla, sinusta ja minusta.

Et minua nää, et minua nää...

Tarvitsen ihmisen, joka minua rakastaa,
haaveilen, en sinua saa
Kaipaan jotain paljon suurempaa,
haaveilen, en sinua saa

Et minua nää, mä haaveilen..
Et minua nää, mä susta unta nään...
Et minua nää
Et minua nää..."

omistettu: Milo Ventimiglia

Kuka tuntee mut parhaiten?

Jos joku luulee tuntevansa minut, niin kannattaa tehdä tämä testi:

Luulitte vaan, että tuntisitte mut, pah, en usko!!
Se kuka saa 100% saa muhkean halauksen ja kutsun mun synttärijuhliin, nih :P


Create your own Friend Test here

Best kisses!

Minä tykkään suudella. En voisi muuta väittää.
Suutelu ehkä parasta mitä voi tehdä poika- tai tyttöystävän kanssa. Ja sitä voi tehdä missä paikassa tahansa mihin aikaan tahansa.

Kurkatkaa uusi suutelo-blogi: http://www.bestkisses.com/
Sinne voi lähettää myös oman suutelukuvan!


Suudelkaa toisianne. Keep kissing!

Ysäri

Yläaste, kaverit, bileet, pullonpyöritys, hittibiisit, biitsi, ensikännit, suudelmat, kesäloma, talviloma, synttärilahjat, poikaystävä, tyttöystävä, boolimalja, fritsut, movetron, aikakone, pandora, alla koivupuun, nurtsi, kirjekaverit, kirjeet, pojat, tytöt, lempimusiikki, vegetaristit, meikit, menkat, kännykät, puhelinnumerot, disco, muoti, valokuvat, kaverit, yhtikset, bestikset, rakkaus, halaukset, hitaat tanssit, finnit, koulukiusaaminen, murheet, sydänsurut, uusi suhde, ex-poikaystävät, ex-tyttöystävät, piirustukset, sydämet, rakkaustestit, runot.

"Hei, mä tykkään susta. Mä en tiedä tykkäät sä musta. Mikä sun lempibändi on? Mä kuuntelen nyt aika paljon movetronia. "
"Mitä mieltä sä oot xxx? Mä en tykkää siitä, se on ihan tyhmä."
Lempimusiikki, lempiruoka, lempivärit, parhaat kaverit, vihamiehet, poika- ja tyttökaverit, bileet, pullonpyöritykset, suudelmat.
Ah, ihana 90-luku.
Suurimmat murheet olivat ne, kuka oli kenenkin kanssa, kuka vihasi ketäkin.
Ihastuminen on niin ihanaa, loputonta.
Jokaisen pitäisi muistella hetki niitä aikoja, ei se elämä tänäkään päivänä niin kamalaa ole.

Mokkapalat

Pohja:
6 munaa
3 dl sokeria
1 1/2 dl maitoa
4 1/2 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
225g voisulaa
4 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta


Kuorrutus:
noin 200g tomusokeria (noin 2-3 dl)
4 rkl voisulaa
3-4 rkl vahvaa kuumaa kahvia
3 rkl tummaa sokeroimatonta kaakaojauhetta

Ohjeet:

1. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja sihtaa vaahdon joukkoon.

2. Sulata rasva ja lisää siihen maito. Sekoita maito-rasvaseos taikinaan huolellisesti mutta varovaisesti pohjasta asti kauhalla käännellen.

3. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista 175-200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.

4. Sekoita kuorruteainekset keskenään. Kaada pohjan päälle tasaisesti.

5. Ripottele pinnalle kookoshiutaleita, pähkinärouhetta tai nonparelleja ja anna jähmettyä.

6. Leikkaa paloiksi. Sopii pakastettavaksi.

vinkki: Saat levitettyä kuorrutteen helpommin vielä hieman lämpimän pohjan päälle.

Ohje löytyi sivulta: Ruokaohjeita ja herkkuja à la Marie

Herkullisia hetkiä!

Laukkuelämää

Monenko naisen laukku on tyhjä? Monenko naisen laukusta ei löydy esim.:

paperinenäliinoja, huulipunaa, purkkaa, kirjoituspaperia, kynään, meikkejä, salmiakkia, aurinkolasit, parfyymia, varasukkahousuja, koruja, kynsiviilaa, kynsilakkaa, hiuslakkaa, taskukampaa, jne.

Moni nainen pakkaa laukkuunsa koko pienen tärkeän elämänsä, koska jokainen päivä voi olla juuri se päivä, kun tulet tarvitsemaan jotakin näistä asioista. Ja jonakin päivänä tulet tarvitsemaankin näitä. Ihan varmasti.

Kauneus, tuo silmä katsojassa

Joku maalaa kissanruoka peltipurkkeja tehden niistä kukkapurkkeja, maustepurkkeja ja kihveliastiaa.

Joku yrittää epätoivoisesti säästää parhaita farkkujaan, jotka eivät ole mahtuneet päälle sitten vuosikymmenen, hätävaralle jotakin suurta hetkeä varten.


Joku taas keksii repiä vanhat tapetit seinistä ja maalata ne mustalla tai ehkä sittenkin auringon keltaisella maalilla.

Tarkoituksena on tehdä kaikesta kaunista. Kaunista on kiva katsoa. Kauneus voi antaa hyvänmielentunteen.
Ruoka voi olla kaunista. Laulut ovat kauniita. Valokuvat ovat kauniita.
Ihmiset ovat kauniita.

Sinä. Minä.

Hauras ääni

Hauraan äänesi mä kuulen
Läpi tuulen se kaikuu edelleen

Jälkeesi jätät sormenjälkiä
Palan muistoa itsestäsi

Katselimme tähtitaivasta
Yömyöhään juteltiin
Sade kasteli meidät
Suutelimme salaman valoissa

Itkit ja kerroit kuinka
vihdoinkin löysit ihmisen joka ymmärtää

Mitä sinulle oikein tapahtui
Mihin lensit? Mihin katosit?
Mitä itsellesi teitkään
Tiedäthän.. Sinua kaipaan
Ikuisesti kaipaan

Jälleen pyyhin kyyneleen poskeltani
Tyynyn syliini mä painan

Kuuntelin lempikappaleitasi
Jos vaikka tulisit takaisin

Itkin ja kerroin kuinka
vihdoinkin löysin ihmisen joka ymmärsi

Mitä sinulle oikein tapahtui
Mihin lensit? Mihin katosit?
Mitä itsellesi teitkään
Tiedäthän... Sinua kaipaan
Ikuisesti kaipaan

Punaiset kengät raitiovaunussa

Juoksen epätoivoisesti pimeää karkuun. Valoa näkyy jossakin kaukana.
Punaiset korkokengät kolisevat asfalttiin niin kovaa, että se särkee korvani.

Nostan polvisukkiani kolmannen kerran. En näe muuta kuin kaukana olevan valon, ja sinne minun olisi päästävä.

Huomaan ohikulkijan, hän katsoo minua hämmästyneenä, kuin hän ei olisi aikaisemmin tavannut naista.
Mies tulee lähemmäs. Kirin vauhtiani.

Katson taakseni ja mies on kadonnut pimeyteen.
Otan muutaman juoksu askeleen. Ohitan puistotien nopeasti. Kengät alkavat hangata. Hengähdän.

Juoksen alas alamäkeä. Näen ja kuulen raitiovaunun pysähtyvän pysäkilleen. Juoksen niin kovaa kuin pääsen korkokengilläni, jotta ehtisin kyytiin.
Ovet sulkeutuvat, mutta saan tungettua käteni oven väliin ja ovet aukeutuvat.
Istun viimeisen rivin ikkunapaikalle. Tuijotan ulos ikkunasta. Hengitän ikkunaan ja piirrän sydämen.
Kaksi naista keskustelee eturivissä lapsistaan. Rakastavaiset halaavat toisiaan ja katselevat syvälle silmiin. Mies seisoo keskivaunussa ja katselee ympärilleen kuin peläten jotakin. Hän katselee ulos ikkunoista, välillä minua, välillä pariskuntaa. Hän hermostuu ja hätkähtää pienistäkin liikkeistä.

Muistelen viime lauantaita. Istuin samassa paikassa kuin nyt. Kädessäni paperikassi, jossa uudet punaiset kengät odottivat pääsevänsä juoksemaan ja nauttimaan. Kädessäni on ollut myös toinen kassi, jonka hädissäni unohdan penkille kun juoksen ulos vaunusta.

Tuo pussi on vieläkin vaunussa. Tiedän sen. Puren kynttäni, olen hermostunut.
En pidä siitä, että joudun turvautumaan jonkun apuun (kuljettajan) että löytäisin tuon kassin, ja sen sisällön.

Nousen hitaasti ylös. Toivon, että keskivaunussa oleva mies ei huomaisi liikkeitäni. Turhaan. Horjahdan ja joudun tukeutumaan pariskunnan olevaan penkkiin. Mies katselee minua silmäkulmiensa alta. Hän hengittää raskaasti.

Katson ikkunasta ulos, kuin en huomaisi miestä lainkaan. Liikun hiljaa häntä kohti. Katselen punaisia kenkiäni. Nostan polvisukkiani neljännen kerran. Hivelen kaulakoruani.
Kierrän hiuskiharan pikkusormeni ympäri. yritän olla mahdollisen huomaamaton.

Mies kohottaa katseensa. Näen selkeät silmät. Siniset tai vihreät, on liian hämärää ollakseni varma. Nyökkään nopeasti hymyillen ja hivuttaudun ohitse.
Mies takertuu käteeni nopeasti ja pelästyn.
Hän nostaa huivin, joka on ohi mennessäni tippunut.
Nostan huivin hämmentyneenä, en muista sen tippuneen kaulastani.
Kiitän hymyillen, en sano mitään. Katson häntä silmiin ja huomaan punan leviävän poskilleni.

Jatkan matkaa eteenpäin. Suoraan kuljettajan luokse. Rykäisen kuuluvasti, mutta kuljettaja ei huomaa minua. Hermostun. En tiedä mitä tehdä.
Mies katsoo minua keskivaunusta edelleen. Hermostun enemmän ja koputan kuljettajan ovi-ikkunaan. Hän katsoo minua vakavana. Pyydän anteeksi häirintää ja kysyn kassista.
Kuljettaja katsoo minua epäuskoisena, katsoo myös taakseen nähdäkseen miehen keskivaunussa ja kertoo ettei sitä ole.

Jään seuraavalla pysäkillä.
Nainen nousee kyytiin ja ohitan hänet varovasti.
Katson miten raitiovaunu liukuu ohitseni raiteilla.

Suljen silmät. Olen pettynyt ja surullinen.

Huomaan että en ole yksin. Mies keskivaunusta on jäänyt pois vaunusta samaan aikaan kanssani. Hän seisoo noin kymmenen metrin päästä minusta. Katson molempiin suuntiin. Punastun.
Silloin näen miehellä olevan paperikassin. Minun kassini.
Mies tulee muutaman metrin lähemmäs. Niin teen myös minä.

Hymyilen leveästi ja kuulen kuinka punaisista korkokengistäni lähtevä kopina saa miehenkin hymyilemään.