Sitähän me kaipaamme tähän synkkään ja masentavaan kevät-talveen, joka vierii hyvä-paha-hyvä-paha-sääakselilla jatkuvasti.
Ja ärsyttävintä on kun siitä ei edes voi syyttää ketään, pah.. Vihaan tätä aikaa. Kuraa, loskaa ja tuulta. (ei se syksylläkään kivaa ole, mutta värikkäämpää ainakin)
Googlaillessa löysin jotain ihan mahdottoman ihania juttuja. Meikkejä, kenkiä, sukkiksia. Ja arvatkaa mitä? Kaikki värikäs ja räiskyvää - ei enää mustanharmaitatylsiävärejä.
--> Kuvat: www.akrondesign.com ja www.punanaamio.fi
Ihan älyttömän karkkimaisia ihania tennareitakin löytyy pilvinpimein, mutta suosikit löytyi heti.
Adidaksen malli ZX 600 "multicolor" -tennarit on niin herkullisen väriset, että ne tekisi mieli syödä.
Eikä hassummat ole Coogin ylisöpöt varsitennarit, jotka voisi nähdä katukuvassa useamminkin, kuin kerran.
---> Kuvat: http://overkillblog.com/1169/adidas-zx-600-multicolor/ ja http://www.shopcoogi.com
Myös Nike, Converce ja muut ovat ottaneet opiksi ja laittoivat mallistoihin multivärejä. Mutta miksi ihmeessä en huomannut niitä jo viime vuonna (2007). Hemmetti, taasko olen vuoden jäljessä? (vaikka mitään uuttahan se ei tietenkään olisi).
---
Leikkasin taas otsiksen, äh, en enää edes jaksa ajatella miksi, kun se on tehty se on tehty. Piste. Mutta silti...
Ajattelin sitten kokeilla jotain erilaista. Pää punaiseksi ja otsis pystyyn, hmm.. Miksi se näytti niin tutulta.
Ainiin.
Se saattaa näyttää ajoittain tältä:
--> Kuva: http://www.plasticbamboo.com/wp/wp/wp-content/uploads/ss_harajuku_colours.jpg
Kysessä on siis Harjuku-ilmiö, joka on minulle yhtä vieras kuin ulko-wc - mielenkiintoinen, mutta liian pelottava.
Ha, mutta hyvältä näyttää. Värejä (paljon) ja uskallusta olla erilainen. Miksi pitää aina näyttää samalta, plaah... Väriä elämään, se saa hymyn huulille, muidenkin kuin itsesi.
Ainiin... Harajuku sitten äännetään, niin että "ju" lausutaan "dzu". "dzu... dzu... dzu..." Opetelkaas!
Harajuku tytöt ovat uuden ajan Geishoja. Wuuhuu, perinnettä jatkuu jossain mielessä.
On se Japani vaan ihmeellinen maa, ja sinne pitäisi matkata. Pian.
----
Meikeissä pitää myös olla väriä. Ja on ihanaa kun ihmiset uskaltavat meikata näkyvästi, räväkkäästi ja erilaisesti. Pienelläkin värillä saa paljon aikaa.
Ensin kannattaa tosin totutella niihin väreihin, kunnes alkaa tunkea luomiväriä niin että se paistaa naapurimaahan asti.
Erinomaisia kokeiluja on ollut turkoosi ja vihreä. Varsinkin tälläiselle punapäälle (jolla on oikeesti välillä ihan hauskaa) sopii nuo värit. Pinkkiä tuli kokeiltua pari kertaa, mutta se veresti silmät niin, että näytti ennemmin sairaalta kuin hyvältä. No, ainakin näytin erilaiselta. Ha.
Vahva silmämeikki näyttää aina hyvältä kun se on tehty siististi, eli väriä ei vaan kannata sutaista ohimennen (joskus tosin sekin voi onnistua) . Meikki näyttää myös aina siistimmältä kuulaassa ihossa. Eli punertava iho tai epätasainen meikkipohja ei ole hyvä lähtökohta räiskyville väreille.
Mutta ei me kaikki voida omistaa sellaista Penelopen ällöttävää vauvapylly-ihoa. Joskus se on vaan sutaistava jotain tähän näppyläiseen punertavaan ihoon. Ei voi mitään. Tätä se elämä on.
Räiskyvää meikkiä ei myöskään kannata ottaa kovin tosissaan. Sen kuulukin olla huomiotaherättävää ja hauskaa. Hymy, hymy.
Karkkivärejä tarjoavat miltei joka kosmetiikkaosasto, ja sieltä voi poimia mieleisensä. Seuraavaksi lähtee ehdottomasti kokeiluun kunnon räiskyvä punainen ja keltainen, joko erikseen tai yhdessä.
Hmm.
---> Kuvat: http://www.medusasmakeup.com/ima/electrocollection.jpg,
www.afrobella.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti