Tammikuun 2008 Olivia-lehdessä oli artikkeli Anarkiaa Vaatekaapissa. ja siis wau, siis ISO WAU!! Löysin sieltä itseni. Oman tyylini. Jollaista olen tässä hakenut aivan turhaan joka kulmasta jo 24-vuotta.
Joka ikinen kuva onnistui kuvaamaan jollakin tapaa minua, pukeutuminen kun on osa persoonallisuutta ja tunteiden näyttämistä.
Kuvaavat tyyliä naisellisen punkahtavaksi, ehkä minussa sitten asuu ihan pieni "punkkityttö".
Kuva 2 tärkeimmät: Trenssi 425€, By malene Birger Mekko 150€, InWear
Kuva 3 tärkeimmät Nahkatakki 500€, Levi's Blue Mekko 29,90€, H&M Laukku 300€, Lumi
Naisellista punkkia ei voita kyllä mikään. Ja koska mietin uutta hiusmallia, ehkä voisin ottaa tästä uduesta inspiraatiosta tiettyjä vaikutteita. Pieni mohikaani tai piikkisuora tukka tietyllä asenteella.
Nyt kun lähestytään joulukuuta, ihmiset villintyvät. Kaupoissa väki juoksee ja raha kilisee kassaan.
Eihän se toki huonokaan asia ole, varsinkaan kun tiedämme että minä rakastan shoppailua.
Mutta sitten...
Kaikki se stressi mikä otetaan joka
vuosi harteille. "Mitähän se isä nyt haluaisi lahjaksi?" "Piilottaakohan se miniä tämänkin kaapin perukoille?" "Leikkiikö 10-vuotias poika vielä legoilla?"
Ajatus on tärkein. Lahjan ei tarvitse olla kallis miellyttääkseen saajaa. Joulun pitäisi olla rauhoittumisen aikaa, viettää aikaa perheen kanssa ja syödä, nukkua hyvin.
Mutta...
Olisiko se Joulu jos meillä ei olisi sitä kaupallisen alan tuomaa stressiä?
Joulu on taas ja odotan sitä innolla. On ihanaa kun saa taas koristella kuusen ja laittaa tähtiä ja tonttuja ikkunaan. Piparin tuoksu ja riisipuuro, joululaulut ja lumiukon tekeminen. Mutta kaikista eniten odotan:
Joululahjaksi haluaisin:
Auton, jossa olisi kaikki mukavuudet.
Autonkuljettajan, ks. edellinen, ja koska en omista ajokorttia on turvallisempaa hankkia oma kuljettaja.
Lomamatkan, mielellään jonnekin troopiselle saarelle.
Oman tarjoilijan (ks. edellinen), mielellään hyvännäköinen, tumma ja lihaksikas.
Hevosen, se olisi tosi kätsy tuolla liikenteessä, parkkitilaa olisi aina.
Manolo Blahnikin lahjakortti, summa voisi olla rajaton.
Ja hyvä pukki... Koska tiedän tämän kaiken olevan aika mahdotonta, olen päättänyt että en vaadi niin paljon, nämä riittävät... eikä edes kaikkia tarvitse saada. Olen päättänyt olla hyvin vaatimaton.
Maalaa taivaan siniseksi, pilvet hattaraiseksi. Laittaa maalaukseen auringon ja vielä muutaman pilven. Kukkasia nurmella, keltaisia. Ja tyttö istuu punaisine mekkoineen.
Poika katsoi kaukana kuinka tyttö tanssi nurmella tätä voinut jättää näkemättä. Hempeä tuuli vihelsi nuotteja, tyttö tanssii kukkien keskellä.
Punaisia taloja, keltaisia kukkia, valkoisia pilviä.
Tyttö laulaa tuulen mukana. Poika ihailee sitä kauempaa.
Ihailee, rakastuu. Lempeään aamuun.
Aurinko laskee, kukat lakastuu, pilvet väistyy, taivas tummuu.
Kuun valossa, tähtien katossa, tyttö tanssii edelleen. Poika naurahtaa, ei voi odottaa. Hän lähtee, hän sanoo. Hän odottaa, hän odottaa. Hän odottaa tyttöä.
La-la-la-laa.. La-la-la-laa.. Hän odottaa. La-la-la-laa.. La-la-la-laa.. Hän odottaa.
1. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan päälle (24cm) ja purista voideltu rengas kiinni. Sulata rasva ja anna sen jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Siivilöi muna-sokerivaahtoon jauhoseos ja lisää voisula varovaisesti sekoittaen. Kaada vuokaan ja paista +200ast. n.20min. tarkasta pohjan kypsyys ja anna jäähtyä.
3. Kuumenna kerma pinnoitetussa kattilassa ja paloittele suklaa kerman joukkoon, sekoita kunnes suklaa on sulanut. Nosta kattila liedeltä. Anna kuorrutteen hieman jäähtyä ja saeta. Levitä tasaiseksi kerrokseksi tortun päälle.
Tässä olisi vielä reilu viikko shoppailulakkoa. Olen tosin kyllä hyvin tehokkaasti käyttänyt varat kosmetiikkaan, sukkia/sukkahousuja ostellen. Muutama hairahduskin on tosin sattunut. Mutta hei, sen kuulemma voi antaa anteeksi, koska... ...no, koska minähän tämän leikin keksin. Yhden hairahduksen saa anteeksi (tai kolme) Mutta pian lokakuu on loppu, ja alkaa ihana marraskuu.
"Ohi syyskuun läpi repaleisen lokakuun kaipuun kaljakori kilisee yli taivaan päivät niinkuin varisparvi raahautuu mua vaivaa ikävistä ikävin milloin beibi palaat takaisin etkö tiedä voi yksinäisen miehen viedä marraskuu"
No, kuten Pelle Miljoona laulaa laulussaan Marraskuu, voi marraskuustakin tulla ikävä, jos mitään ei enää löydäkään. Jos tämä shoppailulakko on vienyt minut mennessään, ja enää ei edes tee mieli shoppailla!?
Ha, niin viissiin. Kun marraskuu saapuu, minä juoksen lähimpään vaatekauppaan tai kenkäkauppaan ostamaan jotakin kivaa!
Sitä ennen kuuntelen radiosta The Voicea, jospa voittaisin unelmakengät (kaikkeahan saa ja täytyy toivoa). Unelmakenkäni ovat vihreät korkkarit, jotka vilahtavat Sun Silk-mainoksessa. Se, jossa nainen juokseen junalle tarkastajan ohitse. Sitä ennen on näytetty, kuinka hän ottaa uudet kengät käyttöönsä.
Ne ovat minun unelmakenkäni. Ihanat!
Jos joku löytää kuvan niistä, niin heti infoa minulle. Ne olisi vaan ihan pakko saada. Vai pitäisikö lähettää The Voicelle postia noista kengistä, he saavat selvittää mistä ne ovat. Hmm.. Laitetaan harkintaan.
Kaikki kilpailut ovat ihania, jospa vain joku päivä niissäkin voittaisi. Unelmaa, unelmaa, toivoa täynnä sydän on.
Ja uusi Trendi-lehti on hei saapunut. Ihanaa, se on pakko mennä NYT heti ostamaan!