Huomasin vuosia sitten lehti-ilmoituksen, jossa haettiin hää- ja juhlasuunnittelijaa. Hymähdin. Olisipas homma!! Eihän kukaan halua toisen häitä suunnitella, tai kuka antaisi täydet ohjakset vieraalle ihmiselle?
Sitten kuulin tuttavalta, että hänen ystävänsä oli valmistunut juhlasuunnittelijaksi. Kyseinen henkilö suunnitteli, koordinoi ja vielä toimi kaasona tuttavani häissä, melkoinen työ. Homma kuulosti mielenkiintoiselta, mutta unohdin koko jutun, vaikka mielessäni sitä pyörittelinkin.
Eilen, luin koulutuksesta jossa koulutetaan hää- ja juhlasuunnittelijoita muutamassa viikossa. Ja innostuin (olenhan jo suunnitellut omat hääni, ainakin mielessäni, valmiiksi) vaikka silti olen skeptinen sen suhteen, riittääkö suunnittelijoille töitä.
Ystävät ainakin pudistivat päätään, luulivat minun saaneen aivotärähdyksen.
Silti, työ kuulostaa juuri sellaiselta, johon tahtoisin ryhtyä. Freelancerina.
Olisi mieletöntä olla ihminen, joka järjestäisi unelmahäitä. Parsisi nopeasti kasaan hääpuvun, joka on jäänyt oven väliin ja repeytynyt. Kaataisi lisää shamppanjaa laseihin, katsoisi että kaikki kukkakimput ovat elossa. Pitäisi lapset kurissa. Mahtavaa. (Koska kurssi alkaakaan??)
Mekon metsästys luo monille harmaita hiuksia. Onneksi ei minulle. Tiedän tarkelleen millaisen tahdon. Se, että saanko koskaan sellaista kuin haluan, onkin sitten jo aivan eri juttu.
2010 puvuissa on selkeästi pysytty selkeissä, puhtaissa linjoissa, pöyhkeissä helmoissa. Ei siis blingblingiä verrattuna 2009 mallistoihin, joissa oli yksi jos toinenkin timantti koristamassa rinnusta, sekä suuret näyttävät korut.
Paljon pitsiä, paljon röyhelöä minimaaliseen tyyliin. Kuin minulle tehty. Olen mieltynyt pistimekkoihin. Naiselliseen, selkeään ja minimaaliseen linjaan.
Mutta jos toteat mekon olevan vaikea löytö, odotas kun joudut valitsemaan juhlapaikkan, hääkakun, koristelut, kukat, kimput, ruokalistan...
Juhlasuunnittelija kuulostaa hyvältä idealta, eikö?? No, ainakin kaaso saattaa olla sitä mieltä!!
