wedding... part one...

Dream Wedding by shushannah on Polyvore.com

Lähellä

Pilvien päälle asetuimme makaamaan

Vierekkäin, niin lähekkäin

Aivan sylikkäin

Kerroit tarinoita, lauluasi lauloit iltaisin,

Olet siinä aina kun sinua kaipasin

Auringon säteet meitä lämmittää

pidä kädestäni kiinni vielä lujempaa

Rakastuin sun hymyyn, nauruun jokaiseen

ole siinä minun vierellä

Oot lähelläin…

Oot lähelläin…

Unelmissa täytyy voida elää näin

olet minun aina, kuiskaat korvaan…

Oot lähelläin… älä koskaan mene pois...

Oot lähelläin…

Niin lähelläin…

Toivo...

Toivo on puoli elämää,

välinpitämättömyys on puoli kuolemaa.

“Desire is half of life; indifference is half of death.”

-Kahlil Gibran-

Nainen.

Nainen.

nainen ei tiedä mitään,
se vaan perässä tulee ja ei puhu mitään.

nainen, miehen vieressä kulkee,
se osaa lukee mut ei ääneen puhuu.

nainen, joka lintuja pelkää,
ei tiedä miehestä vielä mitään.

nainen, jonka kanssa asuu,
sietää tietää et ne myös elää.

nainen, jolle ei kerro mitään,
se sitä myös luulee, ettei sen tarvi tietää.

Ystävä oo sä mulle!

Hauska sarjakuva :) Pisti oikeasti vähän hymyilemään. Klikkaa isommaksi!

Ystävänpäivä on joka päivä!

"Todellisen ystävän tuntee siitä,

että hänet kohdatessaan

pitkänkin eron jälkeen,

on kuin eilen olisimme tavanneet,

vaikka hän olisi

joskus kauankin poissa

ja kaukana,

on hän silti ähellä,

koska hän on aina sydämessä."

"Kun ajattelen ystävääni,

tulen hyvälle tuulelle,

että hymy leviää kasvoilleni niin,

että korvat ottavat vastaan."

"On ihan hillittömän ihanaa omistaa

sellainen ystävä,

jolle voi ihan täysillä vuodattaa

omat ilonaiheensa tietäen,

että hän yhtyy koko sydämestään niihin."

"Hyväntuulinen on hymyhuulinen

ja

hymyhuulinen hymyn saa."

--> Runot Marleena Ansion Hyvällä Tuulella-kirjasta.

Ja muutamia kivoja ystävänpäivärunoja, joita on tänään tullut kännykkään:

"En tarvitse mitään niin paljon

kuin hunajaa,

paitsi ystäviä."

~Nalle Puh~

"Ystävyys on kuin

kusi housuissa.

Kaikki näkevät sen heti,

mutta vain itse voit

tuntea kuinka se lämmittää."

Sydämeni veit...

"S y d ä m e n i  murtui kun näin sinut kanssa toisen.

Haudan minulle kaivoit, kun suutelit minua.

Silti halusit nähdä minut, pitää sylissäsi läpi yön.

En päästänyt irti, vaikka joku toinen sinua veti pois.

En voinut myöntää että olisit lopulta kanssa sen toisen,

sillä sydämeni veit, ja se taas kuolisi.

Pieni toivo minussa silti heräsi,

vaikka se lopulta minut harhaan johti.

Kukaan kertonut, tää helppoa olisi,

kun sinuun  r a k a s t u i s i n."

Näkymätön..

Huomasitko edes minua?
Vaikka vieressäsi istuin.
Kuuletko koskaan minua?
Vaikka korvaasi huusin.

Valot pois laitoit, vaikka
kirjaa edelleen luin.
Olinko näkymätön.
Etkö koskaan nähnyt minua?

Tiesitkö miltä se tuntui,
kun oven kiinni laitoit nenäni edestä.
Tunsitko miten sydämeni murtui,
kun sanoit lähteväsi.

Ymmärsitkö koskaan että tämä ei ollut totta?
Vaikka päiviä monta olikin, oliko ne tässä.
Voin vain hyvästellä...
... muistaa rakkaudella...

Ihanaa Ystävänpäivää!!

"Ystävä ole minulle,
en halua pahaa sinulle.
Jaksat aina kuunnella,
välittää ja lohduttaa.
Ystävä rakas,
olet maailman paras."

"Merkitset minulle paljon.
Ilmas sinua elämäni oli tyhjää.
Täytät sen hymylläsi,
katseellasi.
Olet minulle paljon,
ystävä rakas."

Olipa kerran..

Olipa kerran tyttö, joka oli kenkäfriikki. Tämä asui suuressa kylässä yhdessä pojan kanssa, jossa maksuvälineenä toimi mansikat ja kirsikat. Kylä kasvoi kasvamistaan ja siellä järjestettiin usein suuria markkinapäiviä.

Tyttö rakasti kenkiä, ja ihasteli kaikkien ohikulkevien ihmisten kenkiä. Tyttö vain oli kovin köyhä, eikä hänellä ollut varaa ostaa uusia kenkiä niin usein kuin olisi halunnut. Poika ei niin välittänyt kengistä.

Tyttö käveli pojan kanssa markkinoilla ja huomasivat torimyyjän. Tyttö juoksi innoissaan kojun luokse ja ihasteli hohdokkaita kultakenkiä. Myyjä tuhahti omahyväisenä, että tytöllä ei olisi koskaan varaa ostaa häneltä kenkiä. Varsinkaan kultakenkiä.
Tyttö alkoi itkeä, ja poika yritti lohduttaa sanoilla: "Nuo kengät muutenkin olisivat jo huomenna mustat." Tyttöä se ei kuitenkaan ilahduttanut.

Seuraavana päivänä saapui uusi torimyyjä. Tämä hymyili tytölle ja antoi sovitettavaksi kauniit kengät, jotka loistivat kilpaa auringon kanssa. Hinta oli kuitenkin liian suuri. Tyttö itki, että ei koskaan saisi itselleen niin kauniita kenkiä.
Torimyyjää tämä asia harmitti ja antoi tytölle kengät ilmaiseksi, jos lupaisi auttaa kojun myymisessä ja tyhjentämisessä.
Tyttö suostui oitis, ja hymyili kaunista hymyään.

Illalla tytön saavuttua kotiin, hänellä oli jalassaan uudet kiiltävät kengät. Poika huomasi kengät oitis. Tämä suutahti: "Monet mansikat ovat tänä vuonna menneet hukkaan, ja silti uskalsit ostaa uudet kengät."
Tyttö ei ehtinyt sanoa mitään, ennen kuin poika jatkoi.
"Viet ne heti huomenna takaisin, ja yrität saada kaiken summan takaisin mitä mahdollista."
Tyttö hymyili ja sanoi, että ei tarvitsisi, koska oli ansainnut ne kovalla työllä.
Tyttö kääntyili ja ihasteli ja juoksi pienen peilin ääreen. Hän huudahti iloisesti. "Katso, eivätkö ne olekin kauniit!" Poika tuhahti toistamiseen, ja sanoi: "Lehmän hännätkin ovat kauniimpia kuin nuo."
Tyttö suutahti ja alkoi itkeä. Hän juoksi kauas metsään, ja vannoi että ei koskaan enää palaisi. Poika tiesi, että pian tyttö kuitenkin jo tulisi kotiin.

Kului tunteja ja poika alkoi huolestua. Tyttö ei näkynyt.
Samaan aikaan tyttö istui suuren puun juurella ja katseli pelokkaana ympärilleen. Hän alkoi itkeä. Oli jo myöhä ja hän oli eksynyt.
Sitten tyttö näki kirkkaan valon tulevan suoraan häntä kohti.

"Älä pelkää, lapseni. Se olen minä, kenkäkeiju!" pieni kenkäkeiju pyristeli iloisena pieniä siipiään.
"Kenkäkeiju? En tiennyt teidän olevan olemassa!" Tyttö ilahtui.
"Lapseni, monikaan ei usko meidän olevan olemassa. Mutta me olemme virallisia keijun jäseniä." Keiju kertoi.
"Mutta älä lapseni itke, nuo kengäthän ovat ihanat." Keiju jatkoi.
"Ei, en minä sitä itkekään. Olen eksynyt. En osaa enää kotiin." Tyttö alkoi taas itkeä.
"Voi lapseni. Minä opastan sinua hieman. Katsele taivaalle, katso mitä näet!" Keiju ehdotti.
"Näen pieniä tähtiä, ne ovat aivan erilaisia kuin meillä kotona." Tyttö pettyi.
"Voi lapseni. Minä uskon että aivan pian löydät polkusi kotiin." Keiju yritti piristää.

Samalla poika oli jo hyvin huolestunut. "Pian on jo kovin pimeää, metsässä piili vaaroja" poika sanoi. Tämä toivoi, että ei koskaan enää suuttuisi tytölle, jos tämä vain palaisi nyt kotiin.
Koska tyttöä ei näkynyt, poika päätti lähteä etsimään tyttöä vihikoiriensa kanssa.
Hän kutsui koiria, ja nämä juoksivat pimeään metsään.

Poika huomasi heti jälkiä maassa. Niiden täytyi kuulua tytölle. Maassa oli suuri kuoppia, joiden oli oltava uusista kengistä.
Koirat juoksivat vielä pimeämpään metsään ja haukkuivat.

Poika löysinkin pian tytön nukkumasta suuren tammen luota.
Poika nosti tytön syliinsä, suuteli tätä ja piti lämpimänä. Tyttö aukaisi silmänsä ja hymyili. Hymy valaisi koko polun, ja he löysivät tiensä kotiin.
"Vannon, että en koskaan enää suutu sinulle ja kengille." Poika vannoi.
"Ja minä vannon, että en koskaan enää lähde pimeään metsään." Tyttö hymyili.

Sen pituinen se.

-------------------

Löysin tänään ihanat talvikengät, ja hintakin oli aivan olematon. Saas nähdä mitä ilta tuo tullessaan kun muut näkevät kenkäni.

Iloisia talvisia kenkäilmoja.

Runoja rakkaudesta...

... vai jostakin muusta kuin rakkaudesta?


Sateen jälkeen paistaa aurinko,
sen sinä tiesitkin jo.
Myrskyn jälkeen tulee tyyneys,
sitä sinä et hallitse.

Ehkä joku kutsuu sinua kauniiksi,
ehkä joku kehuu sinua ihmisenä,
ehkä joku hymyilee sinulle aidosti,
ehkä joku saa sinut itkemään,
se en ole minä,
en koskaan,
et tiedä kuka olen.

Mies mustissa vaatteissaan,
sai kukatkin hyytymään.
Kasvot itkeneet ikuisia kyyneleitä,
saapuu pimeys ja vie meidät mukanaan.

Nauroimme, olimme ystäviä,
sait minut tuntemaan että olen ihana.
Kerroit salaisuutesi, jaoimme kaiken.
Muutuit.
Et jakanut kanssani mitään.
Satutit tunteitani.
Sinusta tuli bitch.
En tahdo nähdä sinua,
mutta rakastan sinua,
ystäväni.

---

Rakastin sinua, sinä et minua.
Rakastin häntä, hän ei minua.
rakastin toista, kolmaskaan ei minua.
Rakastan itseäni, se vastaa.

Rakastaa kahdesti, muistaa sen aidosti.
Rakastaa kolmesti, tuntee tuskaa.
Rakastaa ikuisesti, saa rakastaa. Aina ja ikuisesti.

Liian hempeää ja pehmeää.
En saanut muutakaan ajateltavaa.
Tyynyyn pääni laitoin,
silti mielikuvia päässäni lauloi.
Niin runollista ja kaunista,
itkin silti suuresta ilosta.
Liian hempeää ja pehmeää.
pakko tämä on tähän lopettaa.

Pienen tytön elämä

" Kaikki kaunis häviää,
eilistä parempaa olekaan.
Ne pienen tytön elämään,
saivat hänet itkemään. "

--

" Taivas herää eloon taas,
kun elämän varjon väistyvät.
Tytön kasvoille hymyä saa,
vaikka sitä tahtoisi nähdä taas. "

---

" Maa jäätyy mustanaan,
kasvot kalpenee rinnallaan.
Kyynel pienellä poskellaan,
jäätyy kiinni, sitä pois saa. "

----

" Kukka kauniilla nurmella,
tyttö poimii sen innolla,
odottaa tuon saapumista,
jotakin ihanaa on tulossa. "

-----

" Pettyneet kasvot kalpena katsoo,
ei uskonut jäävän yksinään, kaiken tuon jälkeenkään.
Pieni tyttö menettää uskoaan,
tuleeko rakkaus koskaan vastaan?"

------

" Sitoo kiinni kengännauhojaan, pienillä sievillä sormillaan.
Näkee jotakin kaunista, tuo mukaan vain on otettava.
Kaukaiseen hämärään, ei siivet jaksa kantaa ylämäkeä.
Alhaalla se odottaa, vain synkkää ja suruaan,
pois mentävä omaa polkuaan, johdattaa pelko toiseen maailmaan. "


-------

" Kaiken tämän jälkeenkään, ei toivoa ole näkyvillä.
Pieni tyttö yksin siihen hetkeksi jää,
sata vuotta myöhemmin joku muukalainen viereen istumaan saapuu.
Kertoo maailman muuttuneen, voi kun tyttö hetken olisi odottanut. "